Vanhemmuudesta

Tämä kirjoitus on omistettu isälleni. 

Jäin isänpäivän vuoksi pohtimaan paljon vanhemmuutta. Vanhemmat ovat jotain, josta emme pääse eroon aikuisenakaan. Vanhemmat vaikuttavat meihin vaikka emme haluaisi – vaikka he eivät olisi olleet läsnä, niin yleensä vaikutus on silloin sitäkin voimakkaampi. Vanhemmat voivat olla voimanlähde, jotain, johon edelleen turvaamme aikuisenakin. Tai sitten viimeinen asia, jota haluamme miettiä. Joka tapauksessa vanhempiemme vaikutus näkyy elämässämme eri osa-alueilla: siinä mitä arvostamme, siinä kenen kanssa liikumme, siinä missä ja miten asumme ja miten kehoamme kohtelemme. Osa lukijoista on varmasti muiden kuin vanhempiensa kasvatuksen tulos. Voi olla että sinut on kasvattanut isoäiti, täti, eno tai serkku. Tai opettaja tai naapurin täti. Tässä kirjoituksessa käsitteellä “vanhemmat” käsitellään sekä biologisia tai adoptiovanhempia sekä yleisemmin ihmisiä, joiden kasvatuksen tulos olemme. Vaikka saisimme geenit biologisilta vanhemmiltamme, saamme “sosiaaliset geenit” myös heiltä ja/tai muilta läsnä olleilta ihmisiltä.

Vanhemmat vaikuttavat meihin, mutta minkä linjan sinä valitset?

Vanhemmat vaikuttavat meihin edelleen, mutta minkä linjan sinä itse valitset toiminnassasi?

Itsetuntemuksen kasvaessa tulee väistämättä pohdittua suhdetta omiin vanhempiin sekä sitä, millainen lapsuus itsellä on ollut. Itselleni on ollut suuri oivallus se, että vanhemmat (ja muut läheiset) ovat rakastaneet minua sillä taidolla, joka heillä on ollut. Se ei välttämättä ole ollut täydellistä ja heillä on varmasti asioita, joita he katuvat. Mutta he ovat toimineet kuten parhaaksi ovat nähneet. Ja minua on rakastettu, paljon. On pidetty sylissä, paijattu, helllitelty ja hemmoteltu. Oltu läsnä. Luettu, kannustettu koulussa. Ja sitten on niitä asioita, jotka eivät ole menneet ihan kuin Strömsössä. Mutta kaikesta huolimatta vanhempani ovat tehneet hyvinvointini eteen sen, mitä ovat sen hetkisessä elämäntilanteessan kyenneet.

Osa meistä syntyy kultalusikka suussa ja osa käpy pyllyssä – voi olla, että lapsuutesi on taannut sinulle todella hyvät eväät elämään. Tai sitten vanhempasi ovat tehneet näkökulmastasi katsoen kaiken, jotta elämästäsi ei tulisi yhtään mitään. Suurimman osan lapsuus asettuu varmasti johonkin näiden ääripäiden välille. Vaikka lapsuus on jotain mikä kulkee aina mukanamme, se on myös mennyttä. Ja aikuisena pystymme vaikuttamaan siihen, miten se meihin vaikuttaa.

(Lähes poikkeuksessa) vanhemmat toivovat parasta lapsilleen

Joidenkin vanhemmat ovat puuttuneet kärkkäästi lastensa valintoihin ja saattavat puuttua edelleenkin. Voi olla, että vanhempasi eivät ole hyväksyneet uravalintaasi, puolisoasi tai jotain muuta asiaa elämässäsi. Taustalla voi olla jokin heidän oma haavansa tai sitten yksinkertaisesti se, että he ovat toivoneet sinun parastasi, vaikka se ei sinulle ole siltä vaikuttanut. Esimerkiksi he ovat ehkä kokeneet, että luonteesi sopisi paremmin hoivatyöhön kun kaupalliselle alalle. Tai että insinöörin hommat olisivat teatterialan töitä olisi taloudellisesti kannattavampia.

Entä sitten, jos vanhemmat ovat toimineet jotenkin täysin käsittämättömästi? Ovat jättäneet sinut huomiotta ja hoidotta, tai kenties he ovat kiinnittäneet sinuun liikaakin huomiota ollessaan ystäviäsi eivätkä vanhempiasi. (disclaimer: puhun nyt ns. tavallisista vanhemmista, jotka ovat toimineet sinun näkökulmastasi jotenkin ei-toivotulla tavalla. Psykopaattivanhemmat ovat erikseen, ja sellaisesta perheestä toipuminen vaatii vähän järeämpiä aseita kun tämän blogin lukemista.) Tällaisessa tapauksessa voi olla, että vanhempien omat haavat ovat ajaneet sinun edellesi. Voi tuntua karulle, mutta saattaa selittää vanhempiesi käytöstä. Anteeksiantaminen ja hyväksyminen ovat avainasemassa, pyrkiessäsi parantamaan omaa oloasi. Vanhempasi ovat toimineet kuten sillä hetkellä ovat osanneet. Voit myös asettua heidän asemaansa, olisitko itse osannut toimia paremmin? Vanhemmilla on myös omat tunteet, vaikka (aikuinen) lapsi ei haluaisi niitä hyväksyä.

Emme ole vanhempiamme

Aikuisena on tärkeää erottaa itsensä vanhemmistaan. Saatamme tehdä samanlaisia valintoja, koska itse haluamme. Eli vaikka tulos näyttää samalle, sen taustalla ovat omat halumme, ei se, mitä vanhempamme haluavat. Eli meidän ei kannata turhaan pelätä sitä, jos toimimme kuten vanhempamme (kunhan taustalla ovat omat ajatukset). Tai sitten voimme toimia täysin toisin. Vanhempiin tulee tehdä pesäero henkisesti, heitä ei tarvitse nähdä enää puolijumalina, vaan ihmisinä jotka ovat tehneet omat valintansa. Aikuisuuden kovin paikka on varmasti se, kun näkee omien vanhempiensa muuttuvan heikoiksi ja hoidettaviksi. He eivät olekaan enää niitä kaikkivoipia järjestelijöitä, jotka puhaltavat pipit ja hoitavat maailman taas järjestykseen.

Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.

Olipa lapsuus ollut millainen tahansa, vanhempien syyttely ei johda mihinkään. Tosin se voi olla omassa itsetutkinnassa yksi vaihe, mutta siitä kannattaa päästä ylitse. Voi myös miettiä, millainen lapsuus omilla vanhemmilla on ollut. Onko se antanut parhaat eväät elämään? Esimerkiksi äidin tai isän kotona on saattanut olla sodasta toipuva isä tai lottana toiminut äiti. Millaisia kokemuksia heillä on ollut ja miten ne ovat siirtyneet heidän lapsiinsa eli vanhempiimme? Onko vanhemmillamme ollut aina ruokaa pöydässä tai perheessä tapana puhua tunteistaan? Onko heitä kuritettu ruumiillisesti? Suomi on muuttunut niin valtavasti viimeisen 60 vuoden aikana, että tämän blogin ei-niin-vanhoilla lukijoilla voi olla vanhempia, jotka ovat eläneet sisävessattomassa talossa köyhyyden keskellä “viinapullo huiviin sekä vaimo ja lapset hankeen”-hengessä. Miten tämä kaikki vaikuttaa siihen, miten vanhemmat ovat kanssamme toimineet?

Näe vanhempien hyvät puolet

Omasta lapsuudesta kannattaakin muistella niitä asioita, jotka ovat olleet hyvin. Jokainen vanhempi on varmasti tukenut tavallaan. Esimerkiksi hyvin ankarien vanhempien taustalla saattaa olla heidän oma kasvatuksensa tai sitten se, että he kokevat, että vaatimalla he takaavat parhaat mahdolliset lähtökohdat lapsilleen. Kannattaa myös miettiä niitä hyviä ominaisuuksia, mitä heiltä on sinuun siirtynyt. Vaikka vanhempasi olisivat olleet täysiä kusipäitä, olet kuitenkin heidän geeniensä tulos, ja olet saattanut saada heiltä esimerkiksi terävän matikkapään, sosiaalisen lahjakkuuden tai atleettisen ruumiinrakenteen. Sinä kannat tätä kaikkea mukanasi, ja on omissa käsissäsi, miten annat sen nykypäivässäsi vaikuttaa. Vanhempasi eivät sitä sinun puolestasi tee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *