Vaikeista asioista puhuminen

Käsittelen tässä blogipostauksessa asiaa, joka liittyy rehellisyyteen itseään ja muita kohtaan, mutta ilmenee myös muissa tilanteissa. Vaikeista asioista puhumisella tarkoitan sellaisia aiheita, joiden osalta suunsa avaamista miettii useamman kerran ja joihin liittyy ylimääräisiä tunnelatauksia syystä tai toisesta. Vaikeista asioista puhuminen -yhdistelmässä sana “vaikea” voi viitata kahteen eri asiaan. Asia voi olla vaikea oman itsen kannalta: haastavimmillaan se voi olla jotakin, mitä ei edes pysty ajattelemaan, saati sitten siitä puhumaan. Toisaalta joistakin asioista voi olla vaikea puhua, kun pelkää toisen ihmisen reaktiota. Useimmiten nämä kaksi asiaa esiintyvät vielä yhdessä, eli joistakin asioista voi jo lähtökohtaisesti olla vaikea puhua, saati sitten toisen reaktion pelossa suu saattaa pysyä entistä tiukemmin kiinni. Olen pohtinut aihetta paljon, sillä olen ainakin itse kokenut, että omista tuntemuksista on joskus hyvin haastavaa puhua.

Toisille vaikea asia voi olla toiselle päivänselvyys ja vaikeaa siinä on vain ymmärtää, miksi jollekin toiselle aiheesta puhuminen on haastavaa. Asiaan vaikuttaaa monta eri tekijää ja esimeriksi seksuaalisen suuntautumisen kohdalla asenneilmapiiri on muuttunut myönteisemmäksi niin, että nuoret suhtautuvat siihen välittömämmin kuin vanhemmat. Esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen voi olla aihe, jossa näkyy sukupolvieroja: parikymppiselle opiskelijalle oma homous voi olla täysin luontevaa mutta kuusikymppiselle pörssiyrityksen johtajalle ei. Vaikeaksi asian tekee se perustavanlaatuinen kysymys, joka mielessä pyörii: “hyväksytäänkö minut sellaisena kuin olen?” Ihminen on laumaeläin ja kaipaa ympärilleen arvostavan ja hyväksyvän piirin. Jos kokee, että asenneilmapiiri ei ole myönteinen, voi olla helpompi pitää omat ajatukset itsellään, kuin jakaa niitä muiden kanssa. Toisaalta useimmiten asioista puhuminen auttaa ja muut ihmiset saattavat suhtautua myönteisemmin kuin mitä oli pelännyt.

Vaikeat asiat jokapäiväisessä elämässä

Vaikeiden asioiden ei aina tarvitse kuitenkaan olla niin “isoja” tai kokonaisvaltaisia kuten seksuaalisuus, vaan ne voivat olla hyvinkin arkipäiväisiä. Lisäksi vaikeista asioista puhutaan useimmiten parisuhteessa, mutta asian kohtaa usein muillakin elämänalueilla. Ystävyyssuhteessa toiselle ihmiselle voi olla vaikeaa kertoa esimerkiksi omista peloistaan tai toiveistaan siksi, että pelkää toisen nauravan niille. Töissä taas palkankorotuksen pyytäminen voi pelottaa, sillä voi tuntua, että pomo pitää liian röyhkeänä, suuttuu tai väheksyy. Parisuhteessa taas joistakin asioista puhuminen voi tuntua haastavalle, jos toisen reaktio on esimerkiksi itku tai vetäytyminen kuuntelemisen sijaan. Joskus vaikeista asioista puhumisen kohde voi olla esimerkiksi sinänsä positiivinen kuten vaikka ihastumisen ilmaisu toista ihmistä kohtaan. Tällaisissa tapauksissa pelko siitä, jos toinen ei vastaakaan samalla tavalla tai suhtautuu negatiivisesti, saattaa tehdä asiasta vaikean.

Miten sitten rehellisyys liittyy vaikeista asioista puhumiseen? Kun tulee tietoisammaksi siitä kuka on, voi oppia samalla myös suunsa avaamista vaikeissa tilanteissa. Jos ei tunne itseään, voi olla helpompi paeta tai olla sanomatta mitään, vaikka tuntuisi, että haluaisi puhua jostakin itselleen vaikeasta asiasta. Tämä sen vuoksi, että saattaa kokea olevansa kuitenkin väärässä tai ajatella, ettei ole itse niin tärkeä. Toisaalta jos asioista ei puhu rauhallisesti, ne saattavat vuosien myötä eskaloitua nalkuttamiseksi, katkeruudeksi, ivailuksi tai marttyyriudeksi. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin perushalu tulla kuulluksi.

Mitä pelkäät?

Kun on varmempi siitä mitä haluaa, kestää myös paremmin reaktioita, joiden pelossa aiemmin olisi jättänyt joistakin asioista puhumatta. Tällaisia reaktioita voivat olla esimerkiksi vihaisuus/aggressiivisuus, välinpitämättömyys, väheksyntä, alentuvuus tai ilkeys. Varmuus näkyy sisäisesti siinä, että tuntee sydämessään, että jostakin asiasta on puhuttava, vaikka ympäristö suhtautuisi siihen kielteisesti. Ihannetilanne vaikeista asioista puhuttaessa olisi se, jos keskustelun toinen osapuoli pystyisi suhtautumaan keskusteluun neutraalisti. Mutta koska kyse on kuitenkin ihmisistä, inhimillisyys takaa sen, että reagoimme useimmiten jollakin tavalla negatiivisesti. Jokaisella meistä on jokin selkäpiistä lähtevä reaktio, joka ilmenee, kun jotain mitä olemme tehneet tai sanoneet kritisoidaan tai asia koskettaa omia pelkojamme ja toiveitamme. Saatamme paeta paikalta, kiihtyä, itkeä, vetäytyä tai muuttua välinpitämättömiksi. Reaktio saattaa estää sen, että asioista voisi keskustella ja paisuttaa niitä usein. Ohessa esimerkki siitä, miten eri tavoin ihmiset saattavat reagoida.

Henkilö A:

“Hei mulla olisi yksi asia, josta mä haluaisin puhua.”

Henkilö B:

“No mitä mä oon nyt muka taas tehnyt?” (vihaisesti)

“Mitä sä nyt muka oikein selität?” (alentuen)

“No mä en todellakaan tajua mitä sä tarkoitat!” (puolustautuen)

Miltä henkilöstä A mahtaisi tuntua, jos henkilön B reaktio olisikin seuraavanlainen:

“Kerro mulle mitä sulla on mielen päällä.” (katsekontakti, astuminen lähemmäksi, vastaanottavaisuus)

Harvan riidan syy esimerkiksi parisuhteessa on mikään kovinkaan perustavanlaatuinen ja useimmat menisivät ilman vahvaa reagointia ohi muutaman minuutin keskustelulla. Toisaalta anteeksi pyytämisellä ja pahoittelulla voi korvata sen, ettei pysty suhtautumaan asioihin neutraalisti, ja usein tällainen otetaan hyvin vastaan, kun sen koetaan tulevan sydämestä.

Miten sitten itse suhtautua, kun saa jotain itseensä liittyvää palautetta?

Se, että kuuntelee, mitä toisella on sanottavanaan, ei tarkoita että olisi samaa mieltä hänen kanssaan. Sen jälkeen asian voi suodattaa oman filtterinsä lävitse pohtien, mihin tulisi kiinnittää huomiota ja mihin ei. Asian sanojalla on kuitenkin omat taustansa ja taakkansa, jotka puheenaiheisiin vaikuttavat. Joskus vaikea asia voikin olla sellainen, että se kertoo enemmän toisesta ihmisesta kuin kritiikin kohteesta. Joskus taas toista on syytä kuunnella vakavasti ja miettiä, että olisiko omaa käytöstään syytä muuttaa jotenkin. Tässäkin on tavallaan kaksi ääripäätä, joku voi ajatella kritiikkiä saadessaan, että “minussa on aina vikaa” ja toinen syyttää aina ympäristöä “minussa ei todellakaan ole mitään vikaa”. Paras suhtautumistapa lienee jossain näiden välimaastossa ja astevaihtelut juontuvat aina siihen tilanteeseen, jossa itse reagoi. Esimerkiksi jos umpikänninen ihminen antaa palautetta nakkikioskilla muiden jonottajien vaatetuksesta, voi huutelut jättää omaan arvoonsa. Mutta jos läheinen ystävä ilmaisee huolensa toisen käyttäytymisestä parisuhteessa, voi olla aika katsoa peiliin. Voihan olla, että tilanteessa jossa itse kohtelee toista huonoksi tai joutuu huonosti kohdelluksi, on “liian lähellä”, eikä näe tilannetta selvästi. Ystävän kommentit voivat satuttaa ja tuntua vaikka sille, että toinen on kateellinen, vaikka oikeasti syy olisi aito huoli. Edeltävässä postauksessa “Muuttuako itse vai vaihtaako maisemaa” käsittelin sitä, miten toisten ihmisten luomaan oloon voi suhtautua.

Alhainen verensokeri, alkoholin määrä veressä, stressi tai väsymys voivat vahvistaa selkäpiireaktiota vastaanottajan osalta. Samoin ne saattavat värittää keskustelun aloittajan sanavalintoja neutraaleista voimakkaiksi. Vaikeista asioista puhuessa kannattaakin pitää huolta siitä, että keskustelukumppani (ja itse tietysti) on täysissä ruumiin ja sielun voimissa, niin paljon kun tilanteen puitteissa on mahdollista. Tietysti voi olla että esimerkiksi alkoholi saa estot vähentymän ja avautuminen voi silloin olla helpompaa. Suomalainen sauna ja olut on yhdistelmä, joka on saanut miehet puhumaan vuosikymmenestä toiseen.

Miten puhua vaikeista asioista?

  • Varmista, että sekä sinä että vastaanottaja olette syöneitä ja muutenkin levänneitä
  • Puhu suoraan, älä väheksy itseäsi tai ole ilkeä toiselle.
  • Näe, miten oma taustasi vaikuttaa niihin asiohin mistä puhut ja ole myös itsellesi rehellinen.
  • Älä turhaan pelkää muiden ihmisten reaktioita. Ihmiset suhtautuvat kuitenkin lähes aina paremmin, kuin mitä odotit.

Miten suhtautua, kun joku haluaa puhua vaikeista asioista?

  • Anna toiselle tilaa ja kuuntele häntä.
  • Jos asiaa täytyy pohtia, voit kommentoida, että toisen ajatusta pitää sulatella hetki ja palata asiaan myöhemmin.
  • Suodata keskustelunaihe tilanteen mukaan ja yritä ymmärtää toisen lähtökohtia.

Toivottavasti tämä postaus rohkaisee lukijoita avaamaan suunsa oikeissa tilanteissa ja kertomaan omista toiveistaan, haaveistaan ja peloistaan! Usein vastaanottajan reaktiosta riippumatta päällimmäisin oma tunne on helpotus, kun on saanut puhuttua itseään askarruttavista asioista.

 

One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *