Syömisen pyhä kolminaisuus

Ruokaan ja syömiseen sekä laihduttamiseen liittyvät aiheet tuntuvat olevan pinnalla vuodesta toiseen. Jos katsoo television ohjelmakarttaa, niin joka toinen ohjelma liittyy jollain tavalla syömiseen. Olen monta kertaa miettinyt, miten käsitellä aihetta tässä blogissa, sillä se olo, mikä kehossa on, vaikuttaa myös mieleen. Lisäksi itsetuntemuksen kasvaminen saattaa vaikuttaa myös siihen, mitä syö.

Epäröin kuitenkin kirjoittamista, koska netti on täynnä ruokaan liittyviä bloggauksia. Lisäksi vaikka kannustankin “toimintakykyiseen elämään”, en halua saarnata kenellekään sopivasta vartalomallista. Mielestäni vartalon muoto on täysin sivuseikka, tärkeämpää on oma hyvä olo.

Miksi käsitellä ruokaa itsetuntemusblogissa?

Haluan kuitenkin kirjoittaa aiheesta, koska ruoka on tärkeää. Se voi olla suuren ilon tai sitten kamalimman ahdistuksen lähde. Itselläni on käynyt niin, että itsetuntemukseni parantuessa olen huomannut että suhteeni ruokaan on muuttunut. Panostan nykyisin enemmän ruokaan; syön säännöllisemmin ja paremmin. Itselleni on tullut todella tärkeäksi se, miltä ruoka kehossa tuntuu. Ja kyse ei siis ole pelkästä ruuasta, vaan “ruokaan” lasketaan tässä bloggauksessa myös juomat, tupakointi jne. – kaikki mitä sisäänsä pistää ja hengittää.

Oma pyhä kolminaisuuteni ruuan suhteen onkin seuravanlainen:

1. Ruuan pitää maistua hyvälle ja syömisen olla mukavaa.

2. Sen mitä syön ja hengitän, pitää tuntua hyvälle kehossa.

3. Veriarvojen tulee olla kunnossa. Yksittäisen arvon ylä- tai alaraja ei haittaa, jos arvot ovat muuten linjassa.

Jos syöminen ei ole kivaa, menettää ison osan elämän nautinnoista. Siksi kannattaa pyrkiä korjaamaan suhteensa ruokaan aikuisiällä, jos rakkaudessa omaan kehoon on ollut ryppyjä.

Jos syöminen ei ole kivaa, menettää ison osan elämän nautinnoista. Siksi kannattaa pyrkiä korjaamaan suhteensa ruokaan aikuisiällä, jos rakkaudessa omaan kehoon on ollut ryppyjä.

Syön viikolla neljä kertaa päivässä: aamupala, lounas, välipala ja iltaruoka. Kaksi lämmintä ateriaa, kaksi kevyempää. Vaikka kaikkialla puhutaan, että aamupala on päivän tärkein ateria, niin olen tästä itse täysin eri mieltä. Vaikka syön säännöllisesti aamupalan, niin itselleni päivän ehdottomasti “tärkein” ruoka on iltapäivän välipala, jonka voimin jaksaa lähteä harrastaman tai käydä kaupassa töiden jälkeen. Ilman välipalaa olen tuskaisen kiukkuinen. Lisäksi olen tarkka siitä, että ehdin syödä lounaan, vaikka töissä tuntuisi olevan kiire. Otan vaikka sitten ruuat palaveriin mukaan, jos joku yrittää buukata keskipäivälle tapaamista. Ja illalla sitten toinen lämmin ruoka, pelkkä leipä ei riitä. Mutta iltapalaa en yleensä jaksa syödä.

Mikä tökkii laihdutusohjelmissa?

Laihdutusohjelmissa ärsyttää se, että niissä tuijotetaan vain kiloja. Erityisesti jos treenaa samalla kun pudottaa painoa, ovat oman olon muutos ja kehon koostumus paljon merkityksellisempiä asioita kuin paino. No, saahan painosta paljon näyttävämpiä huipennuksia kuin siitä, että joku toteaa “nyt on paljon kivempi olo kropassa”. K3 Fitness -blogissa on myös ansiokkaasti käsitelty laihdutusohjelmien metodien vaaroja.

Lisäksi vaa’an numeroiden tuijottamista tärkeämpi on oma fiilis siitä, että pystyy tekemään niitä asioita, mitä haluaa. Jos painoa on paljon, voi sen tiputtamisesta olla siinä mielessä hyötyä, että jaksaa tehdä enemmän kivoja asioita. Mutta normaalipainoiselle 5kg:n tiputtamisesta haaveilu voi olla ihan turhaa, enemmin kannattaisi tähän menevä energia suunnata vaikka ystävien kanssa kivojen asioiden tekemiseen. Myös suunnaton laihduttaminen saattaa viedä kaikki energiat, kirjoitin aiemmin siitä miksi pyykkilautavatsan tavoittelu saattaa olla jopa vaarallista. Lisäksi pohdin kuntoilun uskontoa.

Paino ei kerro yhtään mitään siitä, millainen on ihmisenä. Jos haluaa syystä tai toisesta laihduttaa, olisi oman mielen tarkastelu tärkeää ennen raejuustolastin ostamista. Mikä merkitys ruualla on itselle – onko ruoka lohduke vai jotain, mitä puputetaan salaa. Aiheuttaako syöminen häpeää? Miten lapsuuden perheessä ruokailtiin, istuivatko kaikki yhdessä alas vai syötiinkö kaapista mitä sattuu silloin kun nälkä iski? Miltä syöminen kehossa tuntuu – rankaiseeko itseään olemalla syömättä? Kukaan ei laihdy pysyvästi ilman että syö, siksi syömisen unohtaminen laihduttamisessa on karhunpalvelus itselle.

Ruoka ei kuitenkaan ikinä ole vain ruokaa, vaan kuten edellä kuvasin, siihen liittyy paljon asioita oman pään sisällä. Henkisiä asioita käsitellään laihdutusohjelmissa harvoin ja ne ovat mielestäni yksi jojo-laihdutuksen taustalla olevista tekijöistä. Koska kyllähän ihminen nyt jonkin aikaa pystyy elämään vain tiukasti sääntöjä seuraamalla, mutta jossain vaiheessa tilanne repeää, jos säänntöjen mukainen sapuska ja tapa syödä eivät tunnu omalle. Ja sitten ahmitaan ja tunnetaan syyllisyyttä.

Elämässä pitää olla tilaa myös herkuille! Mutta niillekin on aikansa ja paikkansa. Oma reseptini on olla ostamatta kotiin mitään isompia määriä makeaa, koska se kyllä katoaa kaapista. Vierasparat eivät saakaan meillä ikinä mitään kovin koreita tarjoiluja…mutta ei se tähän mennessä ole kävijöitä näyttänyt haittaavan.