Sarjaihastujan tunnustukset

Oletko ihminen, jolla on kovin tylsää ilman säpinää? Tutustutko ihmisiin, ihastut helposti mutta kiinnostus laantuu ajan pitkää? Oletko viettänyt elämäsi sarjamonogamistina siirtyen ihmissuhteesta toiseen? Oletko parisuhteessakin kiinnostunut muista ja ehkä pettänytkin? Pettäminen ei välttämättä tapahtunut kovin tietoisesti vaan “se nyt vain tapahtui”-meiningillä, ehkä lipsuen pikkuhiljaa viattomista tapaamisista ja kosketuksista ja jatkuen lopulta tilanteeseen, jossa sinua naurattaa ja ahdistaa yhtä aikaa?

En kannata parisuhteessa pysymistä vaan parisuhteen takia. Ihmissuhteesta kannattaa lähteä, jos se ei tuota onnea ja iloa. (Disclaimer: sairauden tms. takia tämä voi muuttua hetkellisesti mutta se on eri tarina.) Kuitenkin jos huomaat toistavasi samaa kaavaa ihmissuhteesta siirtymiseen kerta toisensa jälkeen, kannattaisi pysähtyä ja miettiä, onko syy suhteessa vai sinussa. Suhteessa kuin suhteessa alun vimma hiipuu ja se on molemmista osapuolista kiinni millaisella roihulla suhde jatkuu eteenpäin. Jos olet alun voimakkaan rakastumisen hiipuessa löytänyt aina uutta seuraa, et ikinä koe sitä onnea, mitä tasainen ja pitkä yhdessäolo tuo.

Tiedän tämän, koska olen itse ollut sarjaihastuja. Olen elämässäni ihastunut kymmeniä ellen satoja kertoja. Osa ihastuksista on kestänyt hetken, osa useamman kuukauden. Minulla on lähes koko ihmissuhdehistoriani ajan ollut jonkinlainen vipinä menossa vaikka en olisi sillä hetkellä seurustellutkaan. Olen pettänyt ja löytänyt itseni tilanteesta, jossa olen kerta toisensa jälkeen yhtenä hetkenä onneni kukkuloilla ihastumiseni takia ja toisena aivan maassa.

Ihastuminen on ihanaa, mutta…

Ihastuminen on ihanaa siinä mielessä, että elämän värit näyttäytyvät aivan uudessa, kauniissa valossa. Ihastuminen muuttaa ruokakaupassa käymisen pilvessä leijumiseksi ja maanantaiaamun työpaikalla koko viikonlopun odottamisen arvoiseksi hetkeksi. Valitetattavasti ihastumisella on myös kääntöpuolensa.

On raskasta vaiheilla koko ajan sitä, että pitäisikö tälle asialle nyt tehdä jotain vai eikö pitäisi. Itse kyllästyin jossain vaiheessa siihen, että onneni riippuu toisista ihmisistä. Olin liian tunteideni armoilla ja eikä onneni kummunnut omasta itsestäni, vaan muista.

Koin, että minun on pistettävä itselleni stoppi.

Niinpä päätin, että saan ihastua, mutta en tee asialle mitään konkreettista. En ota ihastukseni kohteeseen yhteyttä tekosyyn varjolla, en hakeudu hänen läheisyyteensä kun olemme samassa tilassa, en juttele hänelle aiheista joista tiedän hänen syttyvän. Kielsin itseltäni myös flirttailun ko. ihmisen kanssa jos motiivini oli edistää ihastumista hänen kanssaan.

Flirttailu on hieno homma, mutta sen suhteen kannattaa olla tietoinen omista tarkoitusperistään.

Flirttailu on hieno homma, mutta sen suhteen kannattaa olla tietoinen omista tarkoitusperistään.

Aluksi edellä kuvailemani toiminta (tai oikeammin toimimattomuus) oli hankalaa. Omaa käytöstään puolustelee helposti “se tuntui luontevalta” tai “se vain tapahtui” -korulauseilla. Mikään asia ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Ajan kuluessa huomasin itse asettamieni rajoitteiden helpottavan elämääni, kun ei tarvinnut vatvoa toisen jokaista sanaa että mitä se sillä nyt tarkotti tai että kiinnostaako sitä. Lisäksi tajusin että on viehättävää tuntea lämpöä toista ihmistä kohtaan, mutta minun ei tosiaankaan tarvitse tehdä asialle mitään, voin vain nauttia toisen seurasta sen hetken mitä sitä kestää. Ja tämän jälkeen nauttia muista asioista elämässäni, kuten vaikka hyvästä ruuasta tai liikunnasta.

Omaa ihastumistaan ei kannata säikähtää. Se on ihan luonnollista, varsinkin jos olet ollut pitkään kumppanisi kanssa yhdessä. Ihmismieli on sellainen, että se etsii seikkailuja. Ihastuminen ei ole siis merkki siitä, että jokin olisi huonosti kumppanin kanssa (se voi olla, mutta voi myös olla olematta.) Tämän vuoksi ei kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä ja vaikka lopettaa nykyistä ihmissuhdetta toiseen ihastumisen takia. Lisäksi jos tutkit omaa historiaasi, löydät varmasti paljon erilaisia ihastumisia. Jos olet tällä hetkellä ihastunut johonkin palavasti, voit varmasti löytää historiastasi aivan samanlaisia hetkiä muihinkin ihmisiin liittyen. Mutta ihan yhtä varmasti kun olet tuntenut lämpöä, on tämä lämpö myös hiipunut ja olet ihastunut taas uuteen ihmiseen.

Jos löysit tekstistä itsesi, niin miten voit sitten muuttaa tilannetta? Voit opetella kääntämään ihastuksen omaksi sisäiseksi voimaksesi ja lämmöksi. Tämä onnistuu itsetutkiskelulla (miksi toimit niinkuin toimit) ja omien toimintatapojen tunnistamisella. Opettele nauttimaan siitä, että viehätyt ihmisistä, mutta että sinun ei tarvitse tehdä heidän suuntaansa muita liikkeitä kuin ihailla heidän viisauttaan ja kauneuttaan. Voi myös olla, että ajan kuluessa huomaat olevasi entistä tyytyväisempi myös nykyiseen seuraasi, katsoipa sinua peilistä oma kuva tai muitakin ihmisiä.