Riittävä uni ja mukava elämä

Oman päänsisuksen muutos ja arjen uudet tavat kulkevat käsi kädessä. On vaikea sanoa kumpi on muna ja kumpi kana; itsetuntemusta on vaikea kasvattaa, jos keho ei ole kunnossa esimerkiksi väärän ruokavalion vuoksi tai kärsii jatkuvasta univelasta. Toisaalta itsetuntemuksen kasvu voi johtaa siihen, että järjestelee arkeaan uudella tavalla: opettelee syömään itselleen sopivalla tavalla, viettää vapaa-aikaansa itselleen sopivammin. Itselläni yksi merkittävimmistä omaan itseen liittyvistä opeista on ollut se, että olen järjestänyt elämääni aikaa nukkua tarpeeksi. Moni on valmis ryhtymään äärimmäisille dieeteille pudottaakseen painoaan tai käyttämään arvokasta ilta-aikaa päntätäkseen vieraita kieliä. Silti joskus voi tuntua, ettei mikään ponnistus tuota tulosta; paino ei tunnu tippuvan tai oppi menevän perille. Kiukuttaa, ärsyttää, tuntuu että joutuu ratkeavan liian moneen paikkaan. Tuntuuko tutulle?

Itseltäni meni aika monta vuotta oppia siihen, että elämän jouhevoittamiseen on olemassa äärimmäisen yksinkertainen ratkaisu: riittävä määrä unta. Tässä vaiheessa lienee syytä huomauttaa, että on pari elämäntilannetta, joissa tämän kirjoituksen viestiä kannattaa tulkita melkeinpä ylivarovaisesti. Ensinnäkin, jos kärsii vakavista unettomuusongelmista, on parempi lääkärin tai muun ammattilaisen puoleen. Tämä kirjoitus on suunnattu enemmän sellaisille, jotka eivät saa tarpeeksi unta valvottuaan “vapaaehtoisesti” (esim. netissä roikkumisen vuoksi), eikä niille, joiden osoitteen nukkumatti on hukannut.

Lisäksi pienten lasten vanhemmilla on nukkumista haittaava este, mutta kyse on vain yhdestä elämänvaiheesta, joka menee kuitenkin jossain vaiheessa ohi. Näiden kahden ryhmän lisäksi on olemassa paljon ihmisiä, jotka kärsivät liian vähäisestä nukkumisesta, mutta ovat aiheuttaneet tilanteen ihan itse. Liian monelle uni on vain jotain pakollista. Sellaista, joka vie päivästä sellaisia tunteja, joiden aikana voisi olla tehokas ja tehdä jotain muuta hauskaa. Välillä voi olla tarpeen pinnistää projektit loppuun ja selvitä hetken aikaa vähän vähemmillä yöunilla. Mutta pidemmän päälle unesta tinkiminen on vähän kuin leikkaisi mattoa yhdestä päästä ja ompelisi palasen kiinni toiseen.  Itselläni suurin syy unen vähyyteen, että tein ihan liikaa töitä ja muita asioita; opiskelupaikka ja kaksi osa-aikaista työpaikkaa työmatkoineen eivät jättäneet tarpeeksi aikaa nukkumiseen (puhumattakaan urheilusta ja muusta palauttavasta toiminnasta). Pelkäsin, että jos sanon ei, minua lakataan tarvitsemasta (tämä aihe ansaitsee oman kirjoituksensa, joten palataan aiheeseen myöhemmin).

Sillä, että nukkuu tarpeeksi, on muitakin hyviä puolia kuin väsymyksen poistuminen. Niille, jotka haluavat pudottaa painoaan, uni on ylimääräinen apuri. Mitä enemmän nukkuu, sitä vähemmän on aikaa syömiseen. Lisäksi väsymys saa usein valitseman hötöhiilarista ruokaa (sokeria, mmm!) esimerkiksi tekosyillä “hemmottelen itseäni syömällä tämän, kun väsyttää” tai “pitää sitä jotain iloja olla tällekin väsyneelle kropalle”. Vähän unen vaikutus aineenvaihduntaan on tuhoisa ja liian vähäinen petiaika altistaa esimerkiksi flunssille. Infoa esimerkiksi Ylen Akuutin jutusta univajeen haitallisista vaikutuksista ja tieteellisemmät taustat Lääkärilehden artikkelista unen yhteydestä aineenvaihdunnan häiriöihin. Lapsille nukkumattomuus on jopa vielä vaarallisempaa. Terveysnäkökulmasta lasten univajeasiaa valottavaa esimerkiksi Iltalehden artikkeli (tosin lähteenä Duodecim) ja univajeen ja oppimisvaikeuksien yhteyttä käsittelee BBC:n englanninkielinen artikkeli. Läksyjen pänttäyksestä tai ekstraopiskelusta ei ole siis hyötyä, jos tieto ei tallennu mihinkään.

Unen tarve on yksilöllistä, kuten myös unirytmikin. Joku tarvitsee 8-10 tuntia ja joku selviää neljällä. Tietysti mitä vähemmän nukkuu, sitä enemmän on teoreettisesti vuorokaudessa aikaa saada asioita tehdyksi. Mutta tässä tulemme elämän ydinkysymykseen: pitääko meidän saada aikaiseksi mahdollisimman paljon? Vai valita, mihin rajalliset aikaresurssimme jaamme ja luopua lopuista? Ei ole yksiselitteistä vastausta; joillekin sopii Richard Bransonin kiireinen elämä ja toisille ei. Lisäksi aika loppuu aina joskus, jos vuorokaudessa olisi 30 tuntia, toivoisimme niitä olevan 36. Toisaalta myös liika nukkuminen on haitallista ja tuttua varmasti masentuneille, kun yöunilla kuluu helposti puoletkin vuorokaudesta (sekä päiväunet). Unen tarpeen lisäksi yksilöllistä on myös se, milloin koemme olevamme energisimmillän. Jotkut heräävät ilman kelloa kuudelta, toisten on vaikea päästä riittävistä unista huolimatta ylös kellon herättäessä paljon myöhemmin. Oman arjen valintoja miettiessä kannattaa pitää tämä mielessä. Nykyisessä elämänmenossa nukumme yhdet pitkät yöunet, mutta nukkumisrytmiin on muitakin vaihtoehtoja. Uniasiaa pohtiessani törmäsin mielenkiintoiseen ilmiöön:  Monivaiheiseen unirytmiin (Polyphasic Sleep) on rytmi, jossa vuorokaudessa nukutaan useampia kertoja. Life hack -mies Steve Pavlina kertoo blogissaan, miltä monivaiheinen unirytmi tuntui.

Haukotuttaako iltapäivisin niin, että tuplaespressoja tippuu useampi aivan huomaamatta? Vai onko sängystä ylös pääseminen ylivoimaisen vaikeaa? Kannattaisiko elämän prioriteetteja ajatella uudestaan?

Pohdittavaa

  • Montako tuntia nukut yössä? Riittääkö se?

Treenattavaa

  • Kiinnitä illalla huomiota ajan kulkuun ja pakota itsesi pois koneen äärestä viimeistään kymmenen aikaan. Tuntuiko erilaiselle?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *