Rehellisyys itseään kohtaan

Aiemmassa postauksessa käsittelin rehellisyyttä yleisellä tasolla. Nyt on aika pureutua tarkemmin yhteen rehellisyyden muodoista, nimittäin rehellisyyteen itseään kohtaan. Monille ihmisille sen toteuttaminen on elämän suurin haaste. Jos ei ole itselleen rehellinen, moni elämän osa-alue saattaa kärsiä: koulu, työ, ystävyyssuhteet tai kumppanit. Itsepetos on vaan niin pirun helppoa.

Itselleen rehellisyys tarkoittaa totuuden etsimistä itsestään ja sydämensä seuraamista. Joskus elämässä jokin osa-alue tuntuu menneen liian pitkälle ja juna vaikuttaa mahdottomalta pysäyttää. Mutta aina täytyisi pitää mielessä, että kyse on omasta elämästä ja moniin asioihin voi ainoastaan itse vaikuttaa. Elämän suuntaa ei ole kukaan muu kääntämässä, jos sitä ei itse tee. Itselleen rehellinen elämä tuntuu omalle, mutta vaatii usein muutoksia totuttuihin ajatus- ja toimintamalleihin. Joskus myös haaste voi olla toisten ihmisten suhtautuminen; ihmiset ympärillä eivät aina pidä siitä, jos omaa käytöstään muuttaa. Yleensä jos muuttuu sisäisesti, myös ihmisille näkyvä käytös on erilaista, ja kaikki eivät pidä siitä. Ystävät saattavat kysellä, miksi joku lähtee treenaamaan dokaamisen sijasta. Vanhemmat voivat kyseenalaistaa ammatinvalinnan tai puoliso valittaa, kun einespizza vaihtuu salaatteihin. Aina löytyy selityksiä, miksi muutoksia ei tekisi. “Olen liian laiska.” “On vanhempieni vika, että toimin näin.” “Mutta ystäväpiirissäni tämä on normaalia.” “Puolisoni se on ihan tyhmä idea, epäonnistun kuitenkin.” Mutta onko toisten ihmisten motivaationa heidän omien tottumustensa suojelu vai läheisten kannustaminen? Elääkö toisten ihmisten elämää vai omaansa? Muutokset myös tapahtuvat hitaasti, mitään ei tapahdu päivässä tai viikossa. Kuukaudessa voi muuttua vähän, mutta jos odottaa muuttuvansa uudeksi ihmiseksi hetkessä, on vain mahdollisuus pettyä.

Mitä rehellisyys itseään kohtaan käytännössä tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että priorisoi elämänsä järkeväksi niin, että on aikaa toteuttaa perustarpeet eli syödä ja nukkua kunnolla. Yksi päivistä paljon aikaa vievä asia on työ, ja työt ovat erittäinen mielenkiintoinen osa elämää. Työ voi olla suuren ilon ja onnen lähde, työporukka olla jokin mihin on on mukavaa kuulua. Joskus työ saattaa haukata kuitenkin elämästä liian suuren osan. Toisille sopii työntäyteinen elämä; maailma on täynnä onnellisia yrittäjiä, jotka elävät ja hengittävät bisnestä. Toisille taas työ on pakopaikka, työstä saadulla hyväksynnällä täytetään sellaisia koloja, joiden paikkaus tulisi hoitaa muuta kautta. Pysähtyminen kannattaa silloin, kun työ on mukana elämäntilanteessa, josta seuraa henkisiä tai fyysisiä vaivoja. Tällaisia vaivoja voivat olla esimerkiksi väsymys, toistuvat flussat, vatsavaivat, migreenit, närästys, ihottuma, ruokahalun puute tai hinku napostella jatkuvasti. Listaa voisi jatkaa pitkään ja siihen sopivat myös erityisesti kaikenlaiset epämääräiset fyysiset oireet. Mikä näille kaikille altistaa? Stressi.

Opiskeluaikana työskentelin välillä useammassakin eri paikassa ja esimerkiksi yhden kesän vietin traineena paiskien illat ja viikonloput hommia myyjänä. Päivä saattoi koostua siitä, että vietin ensin kuusi tuntia trainee-hommissa ja sen jälkeen menin kassan taaksen neljäksi tunniksi, lisäksi vietin viikonloput töissä. Yhdessä kuussa minulla oli kaksi vapaapäivää. Kun päivässä kului työmatkoihin useampi tunti (paikat sijaitsivat kymmenien kilometrien päässä toisistaan), niin voi laskea että eipä liikunnalle, ystävien tapaamiselle tai vaan olemiselle  juuri jäänyt aikaa. Huomattavaa oli, että kukaan ei pakottanut näihin töihin, rahaakaan ei voi laskea kovin suureksi motivaattoriksi, sillä trainee-hommista sain kuussa parisataa. Mikä sitten sai aikaan nämä aikataulut? Ehkä halu tarttua tilaisuuteen, ehkä halu tulla hyväksytyksi töiden kautta, ehkä uteliaisuus siitä, millaisia työpaikkoja maailmassa onkaan. Tiukat aikataulut vaativat kuitenkin jossain vaiheessa veronsa ja aloin pohtia, miksi aina kiukuttaa ja ärsyttää, saati sitten nenä vuotaa ja sängystä on vaikea päästä ylös. Luulin, että kiireinen aikataulu saisi aikaan paremman elämän, paremman minän, mutta stressaannuinkin vaan hiiteen. Enkä tällä tarkoita, etteikö stressi voisi olla myös hyväksi. Jos se johtuu sellaisista oikeita asioista, sellaisista mitä elämäänsä todella haluaa. Esimerkiksi pienten lasten vanhempana tai yrittäjänä koettu stressi voi olla jotain, mikä nyt vaan tietyssä elämänvaiheessa kuuluu asiaan ja vie eteenpäin. Mutta jos stressi syntyy vääristä valinnoista esimerkiksi opiskelujen tai töiden suhteen, se vain kuluttaa.

Tiukkatahtinen töiden paiskiminen on helppoa, sillä työ on arvostettua ja rahallinen palkinto voi olla huomattava. Toisaalta, tilanne voi johtua siihen että tuntimäärä näyttää hienolta “paperilla”, mutta laatu kärsii. Töiden lisäksi aikaa voi viedä moni muukin asia: ystävät, harrastukset, pelit, ihmissuhteet, urheilu, vapaaehtoistyö tms. On monenlaisia tilanteita, joissa pitäisi miettiä, onko tämä järkevä tapa viettää oma elämä. Esimerkiksi jos viettää liikaa aikaa ystävien kanssa, vaikka pitäisi opiskella, uhraa omat tarpeensa ihmissuhteen alttarille tai valvoo tietokonepelien ääressä, vaikka pitäisi nukkua. Itselleen rehellisyys voi vaatia itsekuria. Tätä aihetta tulen käsittelemään myöhemmin.

Yksinkertaiset asiat ovat yleensä vaikeimpia ja rehellisyys on haudattuna monien asioiden alle. Rehellisyyden sijaan motiivit toiminnan takana saattavat olla kunnianhimo vääriä  (eli itselle epäsopivia) asioita kohtaan, laiskuus, pelko tai halu miellyttää muita. Teemmekö asioita siksi, että haluamme vai siksi, että vanhempamme odottavat niitä meiltä? On myös mahdollista, että toimimme sen mukaan, mitä luulemme muiden odottavan meiltä. Paradoksaalisesti nämä oletukset saattavat olla täysin vääriä, sillä usein niistä ei puhuta, joten emme voi tietää varmaksi. Ne voivat johtaa vuosien tai vuosikymmenten taakse ja aiheuttaa jossain vaiheessa katkeruutta, jos olemme tyytymättömiä sen hetkiseen elämäämme. Katkeruuden aiheuttaa usein se, että olemme kateellisia jollekin toiselle asioista joiden toivoisimme kuuluvan omaan elämäämme. Rehellisyys on yksi tärkeimmistä asioista tätä vastaan taisteltaessa; ei tarvitse olla kateellinen kenellekään, jos on tyytyväinen siinä missä nyt on. Ei kannata myös unohtaa, paljonko yhteiskunta odottaa ja tarjoaa tietynlaista elämisen mallia. On helppo pysyä jo tallatulla polulla, vaikeampi pohtia, onko se myös oma polku.

Mistä tietää, onko itselleen rehellinen? On monta asiaa, jotka saattavat viitata itsepetokseen. Aiheuttavatko päivittäiset aikataulut stressiä? Ovatko kaikki päiväsi täynnä töitä ja harrastuksia, tai teetkö paljon ylitöitä (jopa ilman korvausta)? Pelottaako, että jos olisit rehellinen itsellesi, sinun tulisi muuttaa elämääsi jotenkin? Onko sinulla isot luottokorttivelat tai useampia “tappiin” vedettyjä kortteja? Saati sitten pikavippejä? Tuntuuko sinusta, että elät jonkun toisen elämää? Tuntuuko sinusta hyvälle kehossasi? Jos ei, niin kärsitkö epämääräisistä kivuista ja krampeista tai toistuvasta sairastelusta? Oletko itse tai onko joku läheisistäsi huolestunut päihteiden käytöstäsi? Tuntuuko sinusta usein siltä, että haluaisit käyttäytyä jossakin tilanteessa eri tavalla, miten nyt toimit? Esimerkiksi sanoa “ei” tai pitää puolesi useammin? Jos nämä kysymykset herättivät lisäkysymyksiää, voi olla aika pohtia oman elämän arvoja ja arjen valintoja  uudelleen.

Pohdittavaa

  • Tuntuuko sinusta usein, että olet itsellesi rehellinen, vai onko jossain sisälläsi tunne, että haluaisit muuttaa asioita?
  • Mitä luonteenpiirteitäsi ali- tai yliarvioit?
  • Millaisille lähipiirin ihmisille (ei siis elokuva- tai musiikkitähdille) olet kateellinen? Millaista elämää he elävät?

Treenattavaa

  • Arvioi jokaiselle asialle, mitä tällä viikolla lupaat tehdä, puoli tuntia enemmän aikaa mitä ajattelet siihen menevän.
  • Laske, montako tuntia sinulla menee viikossa töihin tai opiskeluihin, harrastuksiin, ystävien tapaamiseen ja muihin aktiviteetteihin. Listaa myös koneella hengatut tunnit. Onko lista sellainen, millainen haluat sen olevan?

 

Huom! Tämän postauksen kirjoittaja ei ole lääkäri saati saanut mitään lääketieteellistä koulutusta. Mikäli kärsit mistään vaivoista tai syöt säännöllisesti reseptilääkkeitä mutta haluaisit tilanteeseen muutoksia, ota ensisijaisesti yhteyttä omaan lääkäriisi.

 

4 Comments

  1. Rehellisyys itselle on tärkeä asia, mutta se mitä rehellisyys todella tarkoittaa selviää vain löytämällä jälleen aidon itsensä. Toimivat itsen löytämisen välineet löytyy Alkuajatuksesta, joten siihen voin suositella tutustumaan. http://www.alkuajatus.org

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *