Rahankäytöstä ja itsetuntemuksesta

Pohdin tässä kesäloman jälkeen, miten voisin käyttää rahaa järkevämmin. Tuntui, että palkkapäivän jälkeen rahat vaan hävisivät jonnekin. Aloin tutkimaan rahankäyttöäni: paljastui, että oma “syntini” on ulkona syöminen. Toisaalta se on sikäli positiviinen kulutustapa, että samalla ruokkii lähipalveluja. S-ryhmä pysyy pystyssä välittämättä siitä, käynkö minä ja naapurini Alepassa, mutta kortteliravintolalle me naapuruston asiakkkaat voivat olla elinehto. Toisaalta omassa elämässä ei ole kiva ahdistua siitä, että rahaa on taas mennyt ja luottokorttilasku on sitä ja tätä.

Eräs viisas ystäväni oli selittänyt jo aiemmin tavastaan nostaa automaatista joka maanantai viikkobudjetti ja käyttää vain käteistä. Päätin neljä viikkoa sitten kokeilla samaa mutta hiukan muokattuna: nostin joka maanantai rahaa. Maksoin tällä ns. huvittelumenot (eli sellaiset, joita halusin karsia): ulkona syömiset, kirjat, karkin jne. Asumismenoja, bussikorttia, sähköä, vakuutuksia tai kotiin ostettavia ruokatarvikkeita tämä ei koskenut.

Mitä sitten tapahtui?

Hämmentävää, miten nuukaksi rahankäytössä muuttui, kun piti maksaa käteisellä. Erityisesti 50 euron setelin rikkominen sai lykkäämään pieniä euron-kahden ostoksia. Sellaiset harvoin kaatavat taloutta, mutta mielihyvästä (esim. juuri karkkiostoksista) kieltäytyminen toi paradoksaalisesti hyvän mielen.

Hieno ja epäkäytännöllinen säästöpossu ja ei-hieno ja käytännöllinen säästöpossu.
Hieno ja epäkäytännöllinen säästöpossu ja ei-hieno ja käytännöllinen säästöpossu.

Sunnuntaina laitoin viikolta ylijääneet rahat kotona olevaan säästöpossuun (jonka virkaa toimitti pakasterasia). Viime viikolla pystyin olemaan nostamatta rahaa laisinkaan ja käyttää vain säästöpossuun kertyneitä rahoja. Marraskuun avintolapäivänä pystyin maksamaan ruuat säästyneillä rahoilla.

Miksen sitten nuukaillut kotiin ostettavista ruokatarvikkeista? Idea oli siirtää kulutusta itse kokkailuun ja siinä miettiä, miten voisi kerrallaan tehdä useamman päivän ruuan. Bestsellereitä ovat tähän mennessä olleet linssi- ja porkkanakeitot ja kasvislasagne (ohjeen jauheliha korvattu quorn-rouheella) sekä fajitas-lättyjen jalostaminen quesadilloiksi.

Miten rahankäyttö liittyy itsetuntemukseen?

Kuten olen aiemminkin todennut, pienistä elämä muuttavista asioista nousee yleensä iso ajatusketju. Juuri esimerkiksi mielihyvästä kieltäytymisen aiheuttavan mielihyvän osalta. Tämä kokeilu on ollut todella kiehtova myös sen vuoksi, että olen energisenä ja spontaanina ihmisenä ollut elämäni aikana sekä hyvä tienaamaan rahaa (=paiskimaan paljon töitä) että myös kuluttamaan sitä. Olen tehnyt paljon ostopäätöksiä impulsiivisesti – toisaalta on tullut esimerkiksi reissattua todella mahtavissa paikoissa tämän ansiosta. Itsetuntemuksen kasvun myötä olen kiinnittänyt huomiota myös rahan käyttöön ja etsinyt itselleni sopivia tapoja pitää talosu tasapainossa. Opintolainojen pois maksu oli oma saagansa, johon olen erittäin tyytyväinen, kirjoitin takaisinmaksuun liittyvän postauksenkin. Lisäksi olen löytänyt oman tapani säästää / sijoittaa: tililtä lähtee palkkapäivänä tietty summa pois. Näin pystyn sopeuttamaan kulutuksen siihen, mitä jää jäljelle.

Jos oma rahankäyttö ahdistaa, kannattaa miettiä, miten se linkittyy luonteeseesi. Tai vaikka tilanne ei edes ahdistaisi, mutta jos rahat ovat aina loppu eikä säästössä yhtään mitään, on status quon muuttamisessa järkeä. Impulsiivisena ihmisenä shoppailu esimerkiksi nettikaupoista on helppoa. Jos kaapissasi roikkuu käyttämättömiä rättejä hintalaput kauluksessa kiinni, kannattaa tehdä vaikka sääntö, että vaatteita ei saa ostaa verkosta. Tai jos mielit aina uusinta kulutuselektroniikkaa (vaikka vanha toimii), kannattaa pohtia, kenen takia sen uuden iPhone 6:n haluat? Siksikö, että voit näyttää kavereillesi surffaavasi trendien aallonharjalla? Äläkä bullshittaa itsellesi sen todella hienoista uusista ominaisuuksista. Niiden avulla voit perustella minkä tahansa uuden ostoksen.

Laastaroitko rahalla avomurtumia?

Rahan (ja ostelun) avulla on helppo paikata koloja ja poistaa mielipahaa. Jokainen tietää sen high-tunteen, minkä shoppailusta saa. Siihen on myös helppo jäädä koukkuun. Nykyvaatteet kestävät niin kauan, että harva ostaa uusia vain koska vanha on mennyt rikki. Samoin kasvava vapaa-ajan määrä houkuttaa matkustelemaan. Kaksi autoa on kiva omistaa, koska liikkuminen on helpompaa. Stressaava työ / elämä luo tunteen että “minä olen ansainnut tämän kalliin asian, jonka nyt ostan”.

Ostamalla luotu mielihyvä on kuitenkin katoavaista. Ja vaikka kyse olisi elämysten ostamisesta (esim. matkailusta), voi reissuilon pilata niukasta budjetista aiheutunut ahdistus ja säätö. Joskus asiat voivat selvitä pienellä pohtimisella ja elämän järkeistyksellä. Jos huomaat että taustalla on oikeasti isompia, terapiaa vaativia asioista, tsekkaa postaukseni ilmaisista terapiamuodoista.

Emme kuitenkaan voi vetäytyä kuoreemme. Tässä taloustilanteessa kannustan erityisesti ravintola- ja baaripalvelujen ostamiseen, mutta niin, että oma talous säilyy tasapainossa. Tässä kuten monessa muussakin itsetuntemukseen liittyvässä asiassa tasapaino tuo mielenrauhaa. Harva asia ahdistaa niin paljon kuin se, ettei rahaa ole. Vaikka rahan avulla voi paitsi tehdä paljon kivaa, niin on myös mukava tietää, ettei esim. pesukoneen hajoaminen tai hampaan lohkeaminen ole taloudellinen katastrofi.

Mitä siis tehdä, jos haluat järkeistää rahankäyttöäsi? 

  • Mieti, mihin rahasi menevät. Kokeile käyttää käteistä ja seuraa, vähensikö se rahankäyttöäsi.
  • Laita palkkapäivänä suoraveloituksella menemään jokin summa rahaa säästöön / sijoitukseen. Vaikka tuntuu, etä kaikki rahat menisivät, niin kannattaa aloittaa vaikka kahdesta kympistä! Sen kyllä käyttää jos se on tilillä, mutta jos se on lähtenyt talteen jo tilipäivänä, ei sitä osaa haikailla.

ps. Jos aihe alkoi tosissaan kiinnostamaan, suosittelen Kukkaron kuningatar -kirjaa ja toimintaohjelmaa!

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *