Pälpätätkö vai osaatko oikeasti puhua? Osa 3 sarjasta 10+1.

Tämä bloggaus liittyy sarjaan 10+1, jossa pohditaan onnellisten ihmissuhteiden taustoja. Sarjan aiemmat osat käsittelivät itsensä rakastamista sekä kuuntelua. Tässä kirjoituksessa käydään läpi puhumisen tärkeyttä. Olen myös aiemmin kirjoittanut vaikeista asioista puhumisesta, tämä bloggaus jatkaa samaa aihetta mutta hiukan eri näkökulmasta, sillä puhuminen on tärkeää myös myönteisissä asioissa.

Haluaisin rytätä roskikseen suomalaisen sananlaskun “Vaikeneminen on kultaa”. Sen avulla on aiheutettu paljon ongelmia tässä puhumattomuuden kansallisperinteen maassa. Mikä määrä väärinymmärryksiä, pahaa mieltä, purkamattomia traumoja ja huonoa käytöstä onkaan syntynyt vain sen seurauksena, että ihmiset eivät ole kommunikoineet! Ja nimen omaan sanoilla. Sanat ovat todella tärkeitä; emme ole ajatuksenlukijoita emmekä osaa tulkita kaikkea eleistä. Se, että aina mainitaan, että sanat ovat vain 7% kommunikaatiosta, on väärin tulkittu tutkimustulos (taustan voit lukea tästä Albert Mehrabiania koskevasta Wikipedia-artikkelista). Puhumisen käsitys on tässä bloggauksessa laaja; kommunikoida voi paitsi kasvotusten niin erilaisten viestinten kautta, jos tuntuu, että asioista on helpompi puhua niin.

Puhuminen on tärkeää monelta eri kantilta onnellisia ihmissuhteita mietittäessä. Puhuminen auttaa elämän vaikeissa tilanteissa sekä siinä, että tulet ymmärretyksi paremmin. Tavoitteitaan on myös vaikea saavuttaa ilman puhumista ja onhan se niin, että jokainen meistä rakastaa myönteistä palautetta, eikä sitä voi saavuttaa ilman puhumista. Vaikka varmasti löytyy esimerkiksi toistensa kieltä ymmärtämättömiä pariskuntia, jotka voivat oikein hyvin yhdessä, niin väitän, että oikean puheen opettelu parantaa oman elämän onnellisuutta sekä syventää läheisiä ihmissuhteita.

Elämän vaikeuksista puhuminen

Mistä ei sitten puhuta? Sairauksista, eroista, elämän onnettomista tapahtumista, siitä että itsellä on paha mieli jostain, siitä mikä on itselle tärkeää. Ajatellaan, että paha menee pois, kun siitä ei puhuta. Eihän se mene. Vaan (oikeanlaisen) puhumisen sijaan tuleekin sitten heiteltyä tavaroita, paiskottua ovia, paettua, mökötettyä, oltua välinpitämätön tai ilkeä tai luovutettua. Eli käyttäydyttyä toista kohtaan tavalla, josta ei varmasti tule kummallekaan hyvä mieli.

Puhuminen ja kuunteleminen ovat tärkeitä

Mitäs on mielessä?

Vaikka puhuminen joskus tuntuisi vaikealta, on se sitä reilumpaa, mitä lähempänä toinen ihminen on meitä. Itse olen esimerkiksi yrittänyt päättää ihmissuhteen radiohiljaisuudella. Tällaisella pyrkii antamaan toiselle indikaatiota siitä, mitä itse haluaisi tehdä. Ja samalla koittaa vyöryttää päätöksenteon raskauden toisen harteille. Voihan se olla, että tämä tuntuu itselle helpommalta tavalta, varsinkin jos ei ole tottunut käsittelemään vaikeita asioita sanallisesti. Pettäminen voi olla toinen vastaava tilanne. Vaikka toinen vetää kyllä omat johtopäätöksensä tällaisesta käytöksestä jossain vaiheessa, olisi sanallinen päätös reilumpi ja helpompi tapa sulkea kirja.

On puhumisellakin rajansa. Asioita ei kannata jauhaa päiväkausia, sillä asioiden ylianalysointi ja niissä vellominen lisäävät omaa pahaa mieltä. Ja jotkin arjen pienet vastoinkäymiset saattaakin helpommin unohtaa, kun niistä ei tee sen isompaa numeroa. Silti meillä on paljonkin varaa kertoa rehellisesti siitä mitä ajattelemme, tunnemme ja koemme. Ilman että hyökkäämme toisen päälle, syyttelemme tai syyllistämme. Mitä pelkäät, kun et puhu? Sitä, että sinua ei oteta vakavasti? Että sinun mielipiteilläsi ei ole väliä? Sitä, että paljastat sisimmästäsi jotain mitä häpeät tai varjelet?

Sinua ymmärretään paremmin, kun kerrot itsestäsi

Lempeys toisen ihmisen toimintaa kohtaan kasvaa, kun ymmärtää, mitä toiminnan taustalla on. Huomasin sen itse selkeästi, kun joku aika sitten katselin muistaakseni TV2:lta tullutta dokumenttia syrjäytyneistä nuorista. Siinä oli mukana nuori tyttö, jolla oli isoja ongelmia alkoholin, pikavippien ja yleisesti elämänhallinnan kanssa. Aluksi pyörittelin silmiäni “no onpas kyllä”, kunnes tytön taustat selitettiin. Hänen äitinsä oli joutunut vankilaan ja hän oli itsekin ollut siellä pienenä (äidin mukana). Eli eipä hän kaikista kultaisinta lusikkaa ollut elämässään saanut. Sen jälkeen teki mieli halata tyttöä ja kertoa hänelle, miten hän on hyvä juuri sellaisena kuin on, koska veikkaan ettei kovin moni ihminen sitä hänelle ollut ikinä tehnyt.

En tarkoita edellisellä esimerkillä, että kaikki tulisi saada anteeksi jos on ollut kamala lapsuus ja virtahepo olohuoneessa. Mutta ihmiseen on helpompi suhtautua avoimemmin, kun hän kertoo, miksi toimii niin kuin toimii. Moni on varmasti jossain vaiheessa tuiskahtanut parisuhteessa tai muussa läheisessä ihmissuhteessa “Miksi sä nyt noin teet?”-kysymyksen muodossa, kun toinen on tehnyt jotain ihan omasta mielestä käsittämätöntä. Kaltoinkohtelu aiemmassa elämässä heijastuu lähimmissä ihmissuhteissa, kovimmin varmasti parisuhteessa. Parisuhde on kuitenkin suurimmalle osalle ihmisistä se suhde, jossa näyttäydytään paljaaltaan. Jos on menneisyydessä kokenut jotain kipeää, voi sen avaaminen toiselle selittää omasta käytöksestä paljon. Toista ei kuitenkaan tule käyttää terapeuttina, pelkkä asioista kertominen riittää.

On vaikea saavuttaa mitään, jos tavoitteistaan ei puhu

Puhuminen on tärkeää myös unelmien tavoittelussa. Jokainen varmasti tietää ihmistyypin, joka haluaisi tiettyjä asioita, mutta ei uskalta pukahtaa mitään.

“no enhän minä..”, he yleensä sanovat.

Tälla tavalla puhujat olettavat, että toiset ottavat heidät huomioon ilman että he joutuvat itse tekemään asialle mitään. No, katkeruus seuraa takuuvarmasti perästä tällaisella kommunikointitavalla. Muut eivät voi tietää, mitä haluat, jos et kerro.

Puhumisen ja vaatimisen välillä on monissa asioissa hiuksenhieno raja, ja voi aluksi olla, että kun opettelee puhumaan, tuntuu, että vaatii liikaa. Mutta kyllä ne sopivat sanat jossain vaiheessa elämää löytyvät. Puhuessa onkin tärkeää valita oikeat sanat sekä äänensävy ja muistaa muutenkin avoin kommunikaatio. Sekä olla hermostumatta, jos toinen käsittää aluksi sanat vääriin, selittää vaan kärsivällisesti. Eikä kannata säikähtää, jos pyrkii olemaan avoimempi, eikä se aina suju niinkuin pitäisi. Harjoittelu tekee mestarin tässäkin lajissa!

Arjen puhe ja myönteinen palaute

En tarkoita puhumisella pelkästään sitä, että kannattaisi opetella puhumaan omista kipukohdista. Myös arjen parempi kommunikointi on tärkeää onnellisen elämän ja hyvien ihmissuhteiden kannalta. “Miten päivä meni?” -kysymykseen ei saa vastata “mitä se sua kiinnostaa?” tai “no samanlai kun aina ennenkin”. Aina löytyy jotain pientä, mistä voi kertoa. Miksi ylipäänsä sitten pitää ihmistä lähellään, jos hänelle ei halua kertoa mitään?

Vaikka rakkaudessa ja läheisissä ihmissuhteissa teot ovat merkityksellisiä, niin sanojen voimaa ei pidä aliarvioida. Moni pähkii varmasti myös sitä, että arvostaa paljon jotain ihmistä, mutta ei uskalla/kehtaa kertoa tätä hänelle. Eihän se nyt kovin helppoa ole kylmiltään mennä sanomaan (erityisesti toisen sukupuolen edustajalle) ilman taka-ajatuksia että “hei, pidän sua tosi hyvänä tyyppinä”. Vaikka moni sellaista varmasti mielellään kuulisi! Käsi sydämelle, pahastuisitko, jos joku tulisi sanomaan, että olet kiva ja muutenkin jees? Tuskinpa.

Puhumattomuuden puoltaja löytää monia eri perusteluja. Aina casanovia, jotka puhuvat paljon mutta ovat kertomatta mitään oikeaa. Tällaiset ihmiset peittävät pälinällä sen, etteivät he varsinaisesti sano mitään. Ja aina löytyy myös niitä, joilta löytyy paljon sanoja ja nolla tekoja, sekä niitä, jotka vauhtiin päästessään menevät monologimoodiin eivätkä lainkaan huomioi lähiympäristöään. Mutta nämä eivät ole mitään syitä olla itse opettelematta puhumaan, harvasta jöröjukasta nyt mitään ruuneperiä kuoriutuu. Kunhan muistaa, että puhuminen on aina kahdensuuntaista kommunikaatiota jossa kuuntelu on erittäin tärkeässä roolissa, pääsee jo pitkälle.

Ajatusleikki: kuvittele, että kuulet jonkun läheisen ihmisen kuolemasta. Mitä olisit halunnut hänelle sanoa? Mene ja kerro se, nyt kun hän vielä elää! Jos sitä on vaikea tehdä kasvotusten, voit kirjoittaa FB-viestin, tekstarin tai sähköpostin. Tai vaikka vanhanaikaisesti kirjeen. Sama miten sen teet, kunhan teet.

2 Comments

  1. "Haluaisin rytätä roskikseen suomalaisen sananlaskun ”Vaikeneminen on kultaa”. Sen avulla on aiheutettu paljon ongelmia tässä puhumattomuuden kansallisperinteen maassa. Mikä määrä väärinymmärryksiä, pahaa mieltä, purkamattomia traumoja ja huonoa käytöstä onkaan syntynyt vain sen seurauksena, että ihmiset eivät ole kommunikoineet! Ja nimen omaan sanoilla."
    Eikä tämä rajoitu pelkästään kaveri-/parisuhteisiin vaan myös työelämään jne. jne.! HYVIN KIRJOITETTU!

    • Kiitos kommentistasi! Olet ihan oikeassa, esimerkiksi työelämässä suuremmalla avoimuudella saavutettaisiin varmasti paljon enemmän positiivisia asioita 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *