Osaatko kuunnella? Osa 2. sarjasta 10+1.

Kirjoitin aiemmin itsensä rakastamisesta avaimena onnelliseen parisuhteeseen. Nyt vuorossa on ajatuksia kuuntelemisen tärkeydestä eli toinen osa sarjasta 10+1, jossa käsittelen onnellisten ihmissuhteiden taustoja. (Täältä löytyy ensimmäinen osa itsensä rakastamisesta.) Huom! Päätin puhua tässä ja jatkobloggauksissa ihmissuhteista parisuhteiden sijaan, sillä sarjan 10+1 ajatukset ovat yleistettävissä kaikenlaisiin ihmissuhteisiin.

Toimivan kommunikaation ja tätä kautta kuuntelemisen tärkeys korostuu, mitä pidemmälle ihmissuhteissa edetään. Alkuhumassa erityisesti parisuhteessa toisen sanoja ei ehkä kuulekaan, kun leijuu vaaleanpunaisessa rakastumisen kehässä. On aivan sama mitä toinen sanoo tai tekee, kaikki on ihanaa kuitenkin. Mutta siinä tilanteessa, kun arki alkaa hiipiä ihmisten väliin, hyvä vuorovaikutus nousee erittäin suureen arvoon, toisen kuunteleminen erityisesti. Sillä toista ei voi ymmärtää, jos häntä ei kuuntele. Ja toisen ymmärtämisen kautta syntyvä arvostaminen on olennaista syvän ihmissuhteen kannalta.

Tiedätkö, mitä toinen arvostaa, kaipaa, vihaa ja rakastaa?

Tiedätkö, mitä toinen arvostaa, kaipaa, vihaa ja rakastaa?

Kuunteleminen lähentää

Ihmissuhteissa osapuolet voivat olla hyvin erilaisia esimerkiksi uskonnollisilta vakaumuksiltaan, elämäntavoiltaan tai arvoiltaan, eikä tähän kiinnitä alkuvaiheessa juuri huomiota. Mutta mitä kauempana toisesta on jollakin skaalalla, sitä parempia tuloksia kuuntelemalla saavuttaa ajan kuluessa. Jos toinen käyttäytyy joskus tavalla, jota on vaikea ymmärtää, auttaa kuuntelu toisen asemaan asettumiseen. Näin erikoinen käytös voi saada syynsä.

Moni ajattelee, että mikäli on toisen kanssa eri mieltä, täytyy vain alistua ja nyökkäillä, tai keskeyttää toinen ja perustella heti, miksi hän on väärässä. Toisen kuuntelu ja vakavasti ottaminen tarkoita sitä, että tulee olla kynnysmatto, joka ottaa vastaan mitä tahansa. Kuunteleminen ei siis tarkoita sitä, että on samaa mieltä toisen kanssa. Vaan sitä, että on läsnä ja osaa tarvittaessa kiihkottomasti perustella oman näkökantansa.

Kriisitilanteissa kuuntelu voi olla vaikeaa. Jos tulkitsee toisen sanat (tahallisesti tai tahattomasti) väärin, on koko ajan karvat pystyssä tai välinpitämätön toista kohtaan, voi kuunteleminen tuntua ylitsepääsemättömältä. Kun tekisi mieli keskeyttää, laittaa kädet korvien päälle ja olla “lalalallala” tai vain paeta. Mutta olisiko reilua antaa toisen sanoa sanottavansa, jotta voi edes yrittää miettiä, kannattaisiko reagoida perstuntumaa rakentavammin? Kuunteleminen on yksi niistä asioista, jossa voi joutua tekemään kompromisseja, jos on aiemmin halunnut paeta vaikeita asioita. Mutta onko parisuhdetta, jossa ei joutuisi tekemään kompromissejä? Tuskin onnellista ainakaan.

Monesti puhutaan “jäkättämisestä” tai “nalkuttamisesta”, varsinkin pitkään jatkuneissa parisuhteissa ne tuntuvat olevan vallitsevia kommunikointitapoja. Mutta kannattaisiko kerrankin pysähtyä kuuntelemaan toista? Mitä hän sanoo ja mitä sanojen taustalla on? Kun asiat on kerran käsitelty kunnolla, niihin tarvitsee harvemmin palata uudestaan.

Läsnäolon merkitys kuuntelemisessa

Kuunnellessa on tärkeää olla myös läsnä. Jos toinen puhuu vaikeista asioista samalla, kun itse selaa kännykästään uutisia, tulee toiselle varmasti olo, ettei hän ole merkityksellinen.

Jos itse haluaa puhua jostain asiasta, voi toiselta kysyä: “Mulla olisi tärkeää asiaa, kuuntelisitko hetken?”. Voi myös olla, että jokin asia, joka painaa omaa sydäntä, ei olekaan niin iso asia toisesta. Jolloin voi syntyä väärinkäsitys siitä, että toinen ei arvosta. Pyytäessään toista kuuntelemaan kannattaa myös valita hetki oikein; nälkä tai väsymys ovat harvoin kuuntelulle otollisia olosuhteita.

Mitä kuunteleminen sitten on? Tilan antamista toiselle, tuomitsemattomuutta, oman suun kiinni pitämistä, läsnäoloa. Enkä tarkoita kuuntelulla pelkästään isoista asioista puhuessa kuuntelemista. Vaan ihan sitä ihmissuhteen arkipäivää: miten töissä/koulussa meni, mitä toinen söi lounaaksi, kenen kanssa on menossa viikonloppuna leffaan. Mikä toista kiinnostaa, mistä hän innostuu, mitä hän ajattelee maailmasta ja muista ihmisistä.

“Enää en tiedä missä oot.”

PMMP kuvaa osuvasti haikeassa laulussaan Päiväkoti parisuhteen päättymisen arkea, mutta ajatuksen voi yhdistää kaikkiin ihmissuhteisiin. Kun ei tiedä enää, missä toinen hiihtelee ja kenen kanssa. Tämä on tosin tilanne, josta saattaa aueta ihmissuhteissa railo jo ennen eroa. Toinen ei kerro menemisistään tai niistä kuuleminen ei kiinnosta. Tämän vuoksi toisen kuunteleminen myös lähentää. Miksi olla läheinen toisen kanssa, jos hänen asiansa eivät kiinnosta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *