Oletko uhriutuja?

Tuntuuko, että maailma on usein sinua vastaan? Kiusattiinko sinua koulussa ja nyt aikuisena työpaikalla? Uskotko, että suurin osa ihmisistä on sinua vastaan ja tuntemattomilla ihmisillä on pääsääntöisestä pahat aikeet? Oletko kateellinen ystävillesi? Koetko itsesi väärin ymmärretyksi? Toisteletko itsellesi päivittäin miten huono ihminen olet ja miten et ikinä onnistu missään? Loukkaannutko herkästi muiden puheista? Kärsitkö taloudellisista ongelmista vuosi toisensa jälkeen? Oletko tullut ihmissuhteissasi toistuvasti kaltoin kohdelluksi? Pidätkö itseäsi herkkänä ja muita ymmärtävänä, mutta silti saatat räjähtää riidellessäsi? Tuntuuko sinunsta että ajattelet aina muita ennen itseäsi, mutta kukaan ei ajattele sinua? Haluaisitko, että sinut pelastettaisiin?

Jos tunnistit itsesi edellä mainitusta kuvauksesta, saatat olla uhriutuja.

Voi olla, että sinulla on todella rankka tausta. Ensin väärin kohtelivat vanhemmat tai joku muu läheinen, sitten systeemi. Tai sitten olet vain syystä tai toisesta oppinut elämään niin, että sulaudut tapettiin ja omalla itselläsi ei ole mitään väliä.

Uhriutuminen on selviytymismekanismi vaikeista tapahtumista. Mutta jonkin ajan jälkeen uhriutuminen on myös juuttumista menneisyyteen ja vanhojen tapahtumien tuomista nykypäivän elämää haittaamaan. En voi kuin sanoa että olen todella pahoillani siitä kohtelusta, minkä olet saanut osaksesi. Kukaan vanhempi ei saisi kohdella lastaan huonosti – tai aikuiset yleisesti lapsia (tai ihmiset toisia ihmisiä), mutta vanhemman kohdalla tilanne menee vielä syvemmälle sydämeen. Mutta se on jotain mikä on jo tapahtunut. Aikuisena sinä olet ainoa, joka voi lopettaa sen, että kohtelet itse itseäsi huonosti.

Uhriutujalle voi olla vaikea ymmärtää sitä, että on ainoa henkilö, joka voi ohjata laivaansa. Enkä nyt tarkoita darwinistista “jokainen on meistä täällä yksin”-ajatusta, vaan sitä, että uhriutuja itse voi kääntää elämänsä suunnan. Tai yrittää sitä – joskus menneisyys voi pitää niin tiukasti otteessaan, että siitä ei pääse irti kokonaan ikinä. Mutta kannattaa silti yrittää, jos vaikka arjesta ei lottovoittajan elämää tulisikaan, voi se silti olla himpun verran helpompaa.

Kaikkea ei tarvitse osata yksin.

Tärkeintä on tiedostaa että oma malli toimia elämässä ei toimi ja sen jälkeen ymmärtää se, että mallin muuttamiseen tarvitsee ja saa apua.

Uhriutuja saattaa kommentoida ystävälleen esimerkiksi: "Helppohan sinun on olla onnellinen, koska...". Ja sen jälkeen luetella syitä, miksi hän ei itse voi olla onnellinen.

Uhriutuja saattaa kommentoida ystävälleen esimerkiksi: “Helppohan sinun on olla onnellinen, koska…”. Ja sen jälkeen luetella syitä, miksi hän ei itse voi olla onnellinen. Hän ikään kuin kokee, että hän ei ole oikeutettu kulkemaan samaa tietä kuin muut ihmiset.

Uhriutuja on haaste lähipiirilleen, sillä uhriutuja asettaa usein kohtuuttoman korkeita odotuksia puolisolleen ja ystävilleen. Hän voi odottaa pelastusta kerta toisensa jälkeen niin henkisesti kuin taloudellisesti ja muutenkin elämän järjestelyn osalta. Uhriutuja vaatii paljon kiitosta, loukkaantuu herkästi ja epäilee usein läheistensä motiiveja. Vanhempana mikään mitä lapset tekevät, ei riitä uhriutujalle. Työpaikalla taas uhriutuja on se, joka kokee, että hän saa aina epämiellyttävimmät hommat, huonoimmat loma-ajat ja ikävimmät työkaverit.

Riidan keskellä uhriutuja haluaa välillä ymmärtää asioita tahallaankin väärin. Hän kääntelee ja vääristelee sanottuja asioita jotta tilanne näyttäytyisi hänelle itselleen mahdollisimman epäedullisessa valossa. Samaan aikaan toisen osapuolen silmissä kyse voi olla vain huulenheitosta, jolla ei ollut mitään ihmeempää loukkaamistarkoitusta. Tämä kuvaa uhriutujan maailmankuvaa hyvin sikäli, että hän tulkitsee muiden kommentit ja maailman menon useimmiten niin, että häntä vastaan hyökätään. Vaikka jollekin toiselle puhe voisi olla vain jotain, mikä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Uhriutujan pahin vihollinen on  kuitenkin hän itse.

Vaikka uhriutuja olisi riidan temmellyksessä ilkeä muille, hän on ilkein omalle itselleen. Hän voi kutsua itseään luuseriksi, idiootiksi, ihmiseksi joka ei kertakaikkiaan osaa yhtään mitään tai vieläkin rumemmilla tavoilla. Hän saattaa viillellä itseään tai vahingoittaa muuten ruumiillisesti (esimerkiksi käyttämällä runsaasti alkoholia). Aivan ensiksi uhriutuja tarvitsee siis itselleen rajat siihen, miten hän saa kohdella itseään.

En tiedä mikä mekanismi siinä on, mutta huonosti itseään kohtelevat ihmiset tuntuvat vetävän magneetin lailla puoleen myös ihmisiä, jotka jatkavat huonosti kohtelun sarjaa. Yksi syy voi olla se, että huonoon kohteluun on ikään kuin tottunut ja se on normaali tapa elää. Maailma on kuitenkin täynnä ihmisiä, jotka haluavat kohdella toisia ihmisiä hyvin. Hyvää kohtelua voi olla vaikea sulattaa, jos on aina tottunut epäilemään toisen motiiveja (sterotyyppinen esimerkki siitä, että mies tuo kukkia ja nainen epäilee, että mies on pettänyt).

Tuliko tästä artikkelista paha mieli?

Ei, en kirjoittanut tätä mollatakseni sinua ja sanoakseni, että olet huono ihminen. Minua vaan harmittaa, ettet pääse käyttämään täyttä potentiaaliasi, kun olet itsellesi niin armoton. Mutta hätä ei ole tämän näköinen! Pystyt itse muuttamaan tilannetta. Tsekkaa postaukseni ilmaisista terapioista, siinä on ainakin jotain mistä lähteä liikenteeseen. Tutustu myös ajatukseen haavoista ihmisen käytöksen ohjaajina. Kirjoitin myös aiemmin siitä, millaista on olla oman itsensä pahin vihollinen. Kirjoista ainakin Tunne lukkosi -opuksesta on varmasti apua.

Jos olet jo aiemmin huomannut tämän piirteen itsessäsi ja hakeutunut sen vuoksi terapiaan (tai sitten päätynyt terapiaan muista syistä ja huomannut olevasi uhriutuja), niin toivotan paljon tsemppiä! Ymmärrän ettei varsinkin julkisen sektorin pyörteissä ole aina niin helppo saada palvelua ja siksi toivotankin paljon voimia kaikkeen.

Uhriutumisesta eroon pääsy on hidas prosessi – ei kannata langeta takaisin vanhoihin toimintatapoihin ja syytellä itseä jos muutosta ei tunnu tapahtuvan viikoissa tai kuukausissa. Mutta jos tarkastelet elämääsi muutaman vuoden päästä, voikin olla, että huomaat, miten eri tavalla muut kohtelevat sinua, rahahuolesi ovat helpottaneet etkä päivittäin koe, miten epäreilua elämä on. Olisiko siinä jotain, mitä kannattaisi tavoitella, vaikka projekti ajoittain henkisesti kivulias olisikin?