Oletko hyvä erovanhempi?

Olen tässä viime aikoina saanut kuulla aika kamalia stooreja siitä, millaiseksi helvetiksi perheen elämän erovanhempi voi tehdä. Aikuiset ihmiset, come on! Kun ero tulee, pitää elämän jatkua, vaikka ero olisikin toisen päätös ja olisi itse tilanteesta katkera.

Eron jälkeen on todella tärkeää käsitellä tunteitaan, mutta ei ex-puolison kanssa (elleivät välit ole poikkeuksellisen hyvät ja tunteista voidaan puhua asiallisesti). Sen sijaan ajatuksiaan kannattaa vuodattaa ystäville/sisaruksille/vanhemmille/terapeutille. Jos katkeruutta, vihaa, surua tai muuta ei käsittele, tulee se seuraamaan mukana vuosikaudet (ja saattaa seurata käsittelemisestä huolimatta, mutta laimentuen ajan myötä).

Erotilanteessa on tärkeää muistaa rakastaa itseään.

Erotilanteessa on tärkeää muistaa rakastaa itseään.

Vanhemmat tuskin haluavat loukata lapsiaan tietoisesti. Erotilanteessa on kuitenkin vaarana, että jokainen ex-puolisolle tarkoitettu loukkaava sana tai teko saattaa heijastua myös lapsiin. Tämä on suurin syy siihen, miksi eron jälkeen pitäisi pystyä suhtautumaan toiseen asiallisesti.

Pitääkö sitten olla kynnysmatto?

Ei. On tärkeää, että pitää oikeuksistaan kiinni jämäkästi. Tosin yleensä ongelmat alkavat siitä, että jämäkkyys ei onnistu, ja sitten kiukutellaan muulla tavalla. Tällöin on syytä katsoa peliin, sillä (kohtuullinen) oman puolen pito yhdistettynä joustavuuteen puolin ja toisin on lasten etu. Esimerkiksi oikeustaisteluun kuluneet rahat ovat pois jostain lasten kanssa tehdyistä asioista. Tietysti jos entinen kumppani on ihan mahdoton, voi oikeuksiaan saattaa joutua penäämään tuomarin edessä. Mutta suurin osa ex-puolisoista on ihan järkeviä.

Vaikka entisellä kumppanilla olisi uusi puoliso tai suhde olisi päättynyt pettämiseen, kannattaa aikuismaiseen käytökseen pyrkiä. Toisen onnen sabotointi aiheuttaa vain itselle pahaa oloa. Samalla kannattaa olla itselleen armollinen ja antaa itselleen anteeksi suusta päässeet ärräpäät – en nyt vaadi ketään olemaan pyhimys, mutta tajuamaan sen, ettei ainakaan pidemmän päälle lähde elämään toisten ihmisten elämää vaan keskittyy omaansa. Kun rakentaa uudenlaisen, oman elämän, ei tarvitse enää ajatella toisten asioita. Ero tarjoaakin ison mahdollisuuden itsetutkiskeluun. Voi miettiä, mitä itse teki parisuhteen eteen tai ylipäänsä oman hyvinvointinsa eteen. Tai miksi alun perin lähti kyseiseen parisuhteeseen.

Toimiva uusperhekuviohan on ihan mahtava – vuosien myötä lasten ympärille kokoontuu monta luotettavaa aikuista eikä kenenkään tarvitse kantaa vanhemmuuden vastuuta yksin. Mutta jos et ole ihan vielä siellä, älä luovuta. Muutos vaatii aikaa, mutta voit silti aloittaa sen tänään kohtelemalla hyvin (tai edes siedettävästi) entistä puolisoasi. Tämä on myös yksi parhaista asioista, mitä voit lastesi eteen ikinä tehdä.

Ps. jos ero silti mietityttää, kannattaa lukea bloggaukseni siitä, miksi kannattaa erota ennemmin kuin myöhemmin.