Nettideittailusta

OkCupid on mielenkiintoinen deittisivusto

Deittisivusto OkCupid on varteenotettava vaihtoehto seuranhakuun.

Jätetään hetkeksi sivuun syvät filosofiset pohdinnot ja keskitytään hauskanpitoon: nettideittailuun! Vaikka sinkkuna eläessä oma seura on maailman parasta (miksei tietysti muulloinkin), tekee välillä mieli nähdä muitakin. Arjen looginen kohtaamispaikka olisi työ tai harrastus, entä jos on töissä alalla jossa suurin osa työkavereista on samaa sukupuolta (tai eri sukupuolta homojen tapauksessa) tai harrastaa lähinnä vakiintuneessa kaveriporukassa, josta ei (kiinnostavia) sinkkuja löydy?

Haluan kannustaa kaikkia yksinäisiä sydämiä tutustumaan nettideittailun ihmeelliseen maailmaan! Yksi syy, joka saattaa estää nettideittailua, on häpeä. Häpeä syntyy pelosta paljastaa sisimmät halunsa ja kertoa muille avoimesti ilmoittaa etsivänsä kumppania. Miksi turhaan? Saahan sitä nyt haluta pariutua. Onhan toisen ihmisen seuran kaipuu aikamoinen perusvietti ihmisellä kuitenkin. Soo soo kaikille niille “perinteisesti” pariutuneille, jotka ovat ylimielisesti paheksuneet sinkkuystäviensä nettideittailua. Nettideittailu on täysin salonkikelpoinen tapa löytää sellaista seuraa, jota sillä hetkellä haluaa.

Nettideittailu on omalla tavallaan rehellistä ja ei kuitenkaan. Netissä on helppo huijata esimerkiksi ulkonäköön liittyviä asioita käyttämällä vaikka vuosia vanhaa valokuvaa – en näe tässä järkeä, sillä paljastuuhan siitä kuitenkin. Toisaalta taas esimerkiksi baarissa vaikututaan toisen ulkonäön perusteella (tai sitten vain alkukantaisten viettien ohjaamana kovissa promilleissa) – hiiteen sisäinen kauneus – joten nettideittailussa on mahdollisuus tutustua toiseen ensin ajatustasolla.

Nettideittailussa, kuten muussakin deittailussa, on tärkeää olla rehellinen. Ei ole järkeä huijata etsivänsä pitkäaikaista kumppania, jos mielessä ovat yhden yön jutut. Tapaamiset kannattaa sopia suhteellisen nopeasti mielenkiintoiseksi kokemansa tyypin kanssa. Tämä sen vuoksi, että ei ehdi luoda itselleen fantasiakuvaa, ja sitten pettyä, kun tosimaailmassa toinen henkilö ei vastaakaan omassa mielessä luotua ihanneihmistä. Joillekin sopii se, että he tapailevat vain yhtä ihmistä kerrallaan, toiset taas tapailevat useampaa ihmistä yhtä aikaa. Ei kannata vetää hernettä nenään, jos jotenkin käy ilmi, että treffikumppani on tapaillut muitakin. Jos mistään eksklusiivisesta ei ole sovittu, on jokaisella oikeus nähdä muitakin samaan aikaan. Sinullakin on siihen oikeus, jos koet sen itsellesi luontevaksi! Kunhan vain asioista ja rajoista puhutaan suhteen edetessä pidemmälle. Lisäksi ei kannata olla turhaan pettynyt vaikka parisuhdetta ei löytyisikään – nettideittien kautta voi tavata mielenkiintoisia ihmisiä, ja ikinä ei tiedä esimerkiksi millaisia sinkkuystäviä heillä on.

Eri sivustot tarjoavat kumppanin hakuun vaihtelevia hakukriteereitä. Omasta mielestäni järkevimpiä ovat sellaiset, jotka sovittavat yhteen elämäntapoja, arvoja ja kiinnostuksen kohteita. Onko ulkoisiin kriteereihin nojaava hakuvalinta mielekäs? Jos joku kolahtaa, sillä harvoin on väliä onko hänellä siniset vai ruskeat silmät. Mahtavan tavan kategorisoida sopivia kumppaneita tarjoaa esimerkiksi oma suosikkini OkCupidin, jossa vastataan kysymyksiin ja kumppania ei tarvitse edes erikseen hakea, vaan OkCupidin algoritmi laskee eri painotuksilla sopivia puolisoita. En tiedä voinko hehkuttaa saittia tarpeeksi, sillä sen toimintamalli hivelee sisäistä nörttiäni. OkCupidin kautta voi etsiä myös esimerkiksi vaan seuraa hauskanpitoon kaveripohjalta tai pelkkää sänkyseuraa. Sivusto on myös ilmainen.

Toivottavasti ihmiset kehtaavat jo sanoa, että ovat tavanneet puolisonsa netissä! Itse löysin netistä ensimmäisen vakavan suhteeni. Elettiin 90-luvun loppupuolta ja nettideittailu oli (ainakin omassa päässäni) stigmatisoitu aihe, josta ei paljon juteltu kavereiden kesken. Nettideittailua pidettiin ehkä jotenkin epätoivoisena. Etkö muka löytänyt seuraa baarista baarista? (No en, kun olin alaikäinen enkä käynyt baareissa). Suhteen syvennyttyä seurusteluksi kerroimme aluksi tämän toisen osapuolen kanssa, että olimme tavanneet koulun merkeissä. Myös lähimmille ystäville! Eihän se satunnaisille ihmisille nyt kuulu että missä kukakin on tavannut, mutta ei ole mitään järkeä olla olematta ystävilleen rehellinen.

Muistathan vielä pari kultaista sääntöä, joiden ansiosta nettideittailu on hauskaa:

  • Profiilin luominen ei synny haaveilemalla, joten mars hommiin!
  • Uhraa hetki kuvien valinnalle. Ja käytä viimeaikaisia kuvia, kolmekymppisenä täytyy unohtaa lukiokuvat vaikka olisitkin mielestäsi ollut hehkeimmilläsi silloin (luultavasti olit vain kuitenkin vain angstinen teini!).
  • Kerro konkreettisesti, millaista seuraa kaipaat tai millaista käytöstä et ainakaan siedä. Mitä tarkemmin rajaat, sitä todennäköisempää on, että tapaat omanhenkistäsi seuraa (tietysti vaarana on se, että jos etsit liian pientä nicheä, et tapaa ketään).
  • Tapaa julkisella paikalla ensimmäisellä kerralla. Jos nettideittisi alkaa käyttäytyä jotenkin arveluttavasti tai olemukseltaan pelottaa, peräydy takavasemmalle.
  • Ja jos ensimmäiset treffit eivät suju, älä anna periksi vaan tapaa muitakin.

Ja eikun deittailemaan!

p.s. Vinkkaa kommenteissa jos olet käyttänyt jotain muuta deittipalvelua, joka toimi mielestäsi hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *