Muuttuako itse vai vaihtaako maisemaa?

Tämä kirjoitus on pieni sivuaskel rehellisyys-sarjasta, sillä se ei käsittele rehellisyyttä suoraan. Silti rehellisyys erityisesti itsetuntemuksen muodossa on tärkeää, kun joutuu pohtimaan, muuttaako itseään vai hommatako uusia ystäviä. Jokainen meistä joutuu joskus kohtaamaan ihmisiä, jotka aiheuttavat meissä jollakin tavalla epämukavia tuntemuksia. Tällaiset ihmiset saattavat joskus päästää suustaan jotain, mikä saa karvamme nousemaan pystyyn, tai sitten heidän seuransa saattaa tuntua jatkuvasti jollain tavalla kuluttavalle. Milloin ottaa heidän sanansa todesta ja muuttua itse jotenkin, ja milloin vain vaihtaa juttukumppania? Voi olla vaikea sanoa syytä, miksi ei vain pidä jostakin ihmisestä. Itsetuntemuksen kasvettua saattaa ymmärtää paremmin, miksi joidenkin ihmisten seurassa on epämukava olla.

Viisas ajattelija on sanonut, että koostumme 90-prosenttisesti ympärillämme olevista ihmisistä. Jokainen voi miettiä, millaisten ihmisten kanssa on itse päivittäin tekemisissä. Saavatko ne tuntemaan meidät onnellisiksi, surullisiksi, ärsyyntyneiksi, rauhallisiksi, vihaisiksi, tyhmiksi, viisaiksi, kauniiksi tai kykeväisiksi maailmanvalloitukseen? Herättävätkö samat ihmiset usein samansuuntaisia tunteita vai vaihteleeko se paljon, mikä fiilis kenenkin seurassa olemisesta jää? Osaan ihmisistä ympärillä olevat henkilöt vaikuttavat paljonkin, toisiin taas eivät juuri ollenkaan. Vaikka meidän ei tulisi antaa muiden vaikuttaa reaktioihimme, on vaikeaa immuuni toisille ihmisille. Jos ympärillä olevat ihmiset sanovat, että meistä ei ole mihinkään, on tällaista helppo uskoa. Tällaisessa tilanteessa elämänlaatu saattaa parantua merkittävästi, jos ankeuttajien kanssa ei ole enää päivittäin tekemisissä. Jos esimerkiksi avioparin toinen osapuoli on vuosikausia arvostellut kumppaniaan tai väittänyt, ettei toinen osaa mitään, voi tumma pilvi väistyä pään päältä avioeron myötä.

Jos on koko elämänsä viettänyt seurassa, joka väheksyy tai arvostelee, voi olla vaikea kuvitella, millaista on viettää aikaa positiivisessa seurassa ja tulla hyväksytyksi täysin omana itsenään. Silti voi olla hyvin vaikeaa luopua seurasta, joka saa mielen matalaksi. Voi olla epämukavaa menettää draamalliset ihmissuhteet, joissa saa hetkittäin kokea erittäin voimakkaita tunteita. Esimerkiksi on-off -rakkaussuhteet, joissa ollaan aina välillä superrakastuneita ja seuraavana hetkenä eron partaalla, tarjoavat hormonimyrskyn jota voi kaivata. Toisaalta voi olla myös addiktoitunut siihen tunteeseen, että joku on riippuvainen itsestä. Koko itsetunto voi olla rakennettu sen varaan, että joku tarvitsee. Alkoholistit ja puolisot elävät ja hengittävät usein tällaista riippuvuussuhdetta, josta lähteminen voi olla yllättävän vaikeaa, vaikka arki alkoholistin kanssa olisi muuten ihan syvältä.

Toisten ihmisten vaikutus saattaa ulottua meihin pitkälle nykyhetkeen, vaikka kohtaamishetkestä olisi pitkäkin aika. Jokainen voi miettiä kouluaikojaan ja sitä, miten esimerkiksi tiettyjen aineiden opiskeluun on vaikuttanut kannustava tai lamaava opettaja. Jos joku opettaja on uskonut ja tsempannut, on helpompi ajatella olevansa hyvä opetettavassa aineessa. Ja päinvastoin. Jos joku opettaja on todennut, ettei oppilas osaa mitään eikä tästä koskaan tulekaan mitään, on epätoivoon helppo vaipua. Vaikka kouluajoista olisi useita kymmeniä vuosia, tällaiset asiat saattavat silti vaikuttaa alitajuisesti.

Toisaalta joskus voi olla tarpeen muuttaa itseään. Jos suurin osa ihmisistä ärsyttää, uhkaa tai vituttaa, voi olla aika katsoa peiliin. Jos maailma tuntuu aina olevan itseä vastaan, voi olla parasta aloittaa muutos omasta itsestä. Joissakin tapauksissa voi olla tarpeen kovettaa itseään, toisissa taas muuttua pehmoksi. Itsensä kovettamisessa ei tarvitse muuttua ilkeäksi tai olla ottamatta huomioon muiden tunteita. Kaikkien tunteita ei vain aina tarvitse ottaa huomioon ennen omia. Jos ei pidä huolta itsestään, ei jaksa pidemmän päälle pitää huolta muista. Ei-sanan opettelu on tässä hyvä apu, joten joskus kannattaa ottaa oma tila ja sanoa jämäkästi EI. Tätä asiaa tarkemmin käsittelevä blogikirjoitus on tulossa myöhemmin. Joskus taas on tärkeää olla lempeämpi ja sovittaa oma kommunikointityyli toisiin ihmisiin. Lisäksi joskus “ignorance is a bliss”. Vaikka korostan herkkyyden opettelua, elämässä tulee aina välillä vastaan tilanteita joissa helpottaa, kun ei ota kaikkea niin henkilökohtaisesti. Joskus on paljon helpompaa, kun antaa toisten ihmisten kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Pohdittavaa

  • Jos kommunikaatiossa jonkun ihmisen kanssa on kitkaa, pohdi mitkä asiat (sanat, eleet, tavat) tekevät epämukavan olon käytännön tasolla.
  • Millaisten ystävien seurassa viihdyt parhaiten?

Treenattavaa

  • Mieti tilanteita, joissa sinun odotetaan sanovan “kyllä” tai myötäilevän. Seuraavan kerran tällaisessa tilanteessa sano “ei”. Sano se ystävällisesti mutta jämäkästi, äläkä selittele. Miltä tuntuu?

5 Comments

  1. 🙂 ensipuraisu! kyllä ainakin itse huomasi miten mahtava oma psykan opettaja oli lukiossa ja seurauksena päätyi sitten opiskelemaan kaikki kurssit..tällä on taas koko elämän kannalta ollut paljon merkitystä Tsemppiä ja jatkoa odotellessa!

  2. Tätä aihetta olen itsekin miettinyt ja työstänyt paljon viime vuosina. Toki on vaiheita, jolloin synkkaa, luisuu ja taas jonkin ajan kuluttua synkkaa. Olen myös sitä mieltä että koska kaikki ovat erilaisia, on mahdollista että on olemassa ystäviä ja tuttavia joiden kanssa toimitaan, puhutaan ja koetaan asiat erillä tavalla. On siis eritasoisia yhteyksiä eri ihmisten kanssa luokittelematta niitä paremmuusjärjestykseen. Jos ajatellaan nimenomaan seurassa viihtymistä, on erittäin tärkeää että toiseen ihmiseen voi luottaa milloin vain, vaikka virheitä tekisikin. Ainoa tie siihen on rehellisyys. Eipä tietenkään tarvitse laukoa liian rehellisesti esimerkiksi naamassa punoittavasta finnistä tai ärsyttävästä luonteenpiirteestä jos se ei ole tilanteessa olennaista! Olen huomannut että luottamus voi myös heiketä pelkästään siitä että joku puhuu ilkeästi monista muista ihmisistä mutta ei ollenkaan juttukaverina olevasta, siinä alkaa miettiä automaattisesti omaa käyttäytymistään että olisi mahdollisimman neutraali ja mukava, ettei vain antaisi aihetta pahan puhumiseen selän takana. Tässä tultaisiin myös itsetunto- ja itseluottamuskysymyksiin, mutta se on jo toinen lukunsa. Kivaa lukea tätä blogia 🙂

  3. Kiitos kommenteista! Tämä on asia, jota itse pohdin lähes päivittäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *