Miten tulla toimeen vaikeiden ihmisten kanssa?

Jokainen törmää varmasti joskus ihmiseen, jonka toimintaa tai mielipiteitä ei vain voi käsittää. Lievimmillään tällainen ihminen kertoo vitsejä, jotka jäävät hämmentämään, kun ei oikein tiedä, koska pitäisi nauraa. Tai sitten hän saattaa saada meidät tuntemaan itsemme huonoiksi ja kelvottomiksi tekemään jotain asiaa, jonka olemme aiemmin ihan hyvin osanneet. Vaikea ihminen voi haluta, että asia tehdään AINA hänen tavallaan, eikä suostu kuulemaaan muiden perusteluja. Pahimmillaan hän on tyypiltään koulukiusaajahenkinen hahmo, joka nokkii laumasta yhtä jäsentä ja saa koko ryhmän toimintaansa mukaan.

Aluksi voi olla vaikeaa hahmottaa, että miksi yhtäkkiä omaa mieltä sumentaa tumma pilvi. Kun asiaa pohtii, voi tilanteen syyt löytää jonkin ihmisen puheista tai toimintatavoista. Mitä tehdä? Jos tuntee itsensä jonkun ihmisen seurassa epämukavaksi tai jopa suoranaisesti kiusatuksi, on itsellä vastuu toimia. Vaikka tilanne olisi vaikean ihmisen käytöksen syytä, niin oman hyvinvointinsa vuoksi tilanteelle kannattaa tehdä jotain. Ensimmäiseksi on tärkeää muistaa, ettei itsestä ole yhtäkkiä tullut huonoa ihmistä, vaikka tuntisi niin. Omassa päässä on vain jotain, joka reagoi vaikeaan ihmiseen; jokin kosketuspinta jonka kautta toinen pääsee luikertelemaan sisään ja myrkyttämään mieltä.

Solmun avaaminen askel kerrallaan

Tilanteen muuttamisen voi aloittaa ottamalla asian puheeksi. Vaikka se voi tuntua pelottavalle, kannattaa toiselle tarjota kuitenkin mahdollisuus omien ajatusten kuulemiseen. Jos tuntuu että henkilökohtaisen palautteen antaminen kasvotusten on liian haastavaa, voi asiaan puuttua työpaikalla esimiehen tai luottamusmiehen kautta, muissa tapauksissa asiaa voi edistää joku muu henkilö. Voihan olla, että vaikea ihminen ei vain itse tajua miten hänen toimintansa vaikuttaa muihin. Kyseessähän saattavat olla vain erilaiset kommunikointitavat, ja ne yhteen sovittamalla yhteistyö sujuu paljon aiempaa paremmin.

Puhumisessa on järkevää unohtaa “mutta en mä viitsi kannella” -mentaliteetti; voiko tilanne ikinä parantua, jos asioista ei puhuta? Saattaa nimittäin olla, että muutkin kärsivät ko. henkilön toiminnasta, mutta eivät uskalla avata suutaan. Lue bloggaukseni vaikeista asioista puhumisesta. Saattaa myös käydä niin, ettei puhumisessa yksi kerta auta, vaan asiaan pitää puuttua uudestaan. Jos puhuminen tuntuu täysin ylivoimaiselta, voi tilannetta edistää myös esimerkiksi sähköpostilla tai Facebook-viestillä. Kirjoittessa kannattaa kuitenkin muistaa se, että teksti harvoin välittää kaikkia niitä sävyjä mitä haluaisi tekstiin mukaan ja toinen saattaa lukea viestin täysin väärässä tilanteessa.

Entä jos puhuminen ei auta?

Joskus asiasta puhuminen vain pahentaa tilannetta. Voi olla yhteisöjä, joissa kissaa ei saa nostaa pöydälle, vaan avoimuus tulehduttaa suhteita entisestään. Tällöin vaihtoehtona on tutkia itseään. Joka tapauksessa vaikeiden ihmisten kohtaamisessa kannattaa myös tarkastella omia tuntemuksia, “päästänkö ihmiset liian lähelle” tai “otanko heidän sanat itseeni liian helposti”. Jos tulee kiusatuksia aina samankaltaisissa sosiaalisissa tilanteissa (esimerkiksi työpaikoilla), kannattaa miettiä, voisiko omaa toimintaansa jotenkin muuttaa.

Kirjoitin aiemmin ajatuksia siitä, kannattaako muuttaa itseään vai vaihtaa maisemaa. Voi olla, että puhumisen jälkeen tilanne ei parane, mutta ei myöskään pysty itse muuttamaan omia ajatusmallejaan ilman, että tuntuu liian pahalle. Tällöin on vain helpointa vaihtaa maisemaa, sillä vaikeiden ihmisten seurassa oleminen saattaa saada omaan elämään sellaisia negatiivisia sävyjä, joita ei muiden ihmisten seurassa synny.

Omia kokemuksia

Itselläni oli kouluaikoina ystävä, joka oli hyvin epätasaista seuraa. Hyvänä päivänä hän saattoi olla todella hauska, huonona päivänä taas piikitellä ja jättää seuransa täysin huomiotta. Jossain vaiheessa totesin, että ehkä olisi parempi nähdä vähän harvemmin. Lopulta kaikki kulminoitui siihen, että lainasin hänelle pienen summan rahaa, eikä hän meinannut millään maksaa sitä takaisin. Taisin lopulta uhata soittaa hänen äidilleen, jolloin rahat ilmestyivät tilille. Vasta jälkeenpäin tajusin, miten hänen kanssaan jouduin aina tarkkailemaan selustaani, ja se kävi raskaaksi pidemmän päälle. Joka kerta kun olin tapaamassa häntä, mietin, että mistäköhän tänään tuulee tai ilmestyyköhän hän paikalle ollenkaan. Opin tästä ihmissuhteesta sen, että oikeiden ystävien kanssa ei pitäisi ikinä olla tunne, että joutuu olemaan varpaillaan.

Vaikeiden ihmisten kanssa kannattaa pitää muurit tarpeeksi korkeina

Vaikea ihminen saattaa luikerrella pääsi sisään ilman, että huomaatkaan. Kuvan (c) Heikki Jokitörmä.

On myös tilanteita, jolloin maiseman vaihtaminen ei ole mahdollista. Vaikean ihmisen kanssa voi joutua työ- tai kouluprojektiin tai harrastusryhmään. Jos projekti on määräaikainen, voi vain koittaa kestää hammasta purren ja laskea päiviä siihen, että tilanne on ohi. Toisaalta tilannetta voi yrittää hyödyntää “koelaboratoriohenkisesti” omien reagointitapojensa treenaamiseen. Voi esimerkiksi kokeilla reagoida aivan eri tavoin, mitä yleensä tekisi. Luin taannoin Marketta Hornin Neljän dollarin päivä -kirjan, jossa kerrottiin opetuksista eräässä buddhalaisluostarissa. Siellä kehotettiin vastoinkäymisten kohdalla kiittämään siitä, että sai tällaisen tilanteen kehittää kärsivällisyyttään. En tiedä, onko tällainen lähestymistapa hiukan liian masokistinen ja aiheuttaako se vain passiivis-aggressiivista käytöstä, mutta voi sitäkin testata.

Helpotuksen huokaus jälkeenpäin

Voi olla, että vaikeasta ihmisestä eroon pääseminen vapauttaa valtavan määrän energia. Tilanne on saattanut kehittyä pikku hiljaa vuosien myötä, ja eikä tällöin ole välttämättä tajunnut, paljonko toinen on syönyt omia voimavaroja. Tällaiseen tilanteeseen on saattanut päätyä esimerkiksi parisuhteessa, jossa toinen ihminen on muuttunut vuosien myötä kitkeräksi ja pisteliääksi. Aiempi bloggaukseni sinkkuelämään liittyen saattaa herättää tällaisessa tapauksessa mielenkiintoisia ajautksia. Itselle paremmin sopiva seura saattaa yhtäkkiä herättää siihen, miten paha olo olikaan.

Miten tämä kaikki liittyy sitten itsetutkiskeluun? Itsetutkiskelun myötä vaikeita ihmisiä voi olla helpompi ymmärää; kun ymmärtää itseään, pystyy paremmin näkemään myös toisen motiivit. Ja vaikka ne motiivit eivät olisi itselle tärkeitä tai niitä ei hyväksyisi, on yhteistyö kuitenkin helpompaa, kun tajuaa että mikä toista ajaa eteenpäin. Itsetutkiskelun kautta pystyy myös havainnoimaan ja säätelemään omia reagointitapojaan, oppimaan, kenen seurassa muurit kannatta pitää korkealla ja kenen seurassa niitä ei tarvita ollenkaan.

ps. aiemmin mainitsemani Neljän dollarin päivä oli todella mielenkiintoista luettavaa, sillä kirjailija ei päästä helpolla itseään tai muita. Sopii erityisesti matkalukemiseksi! Voit ostaa kirjan helposti Booky.fi-nettikirjakaupasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *