Miten korjata suhde aikuisiin lapsiin?

Hyvää isänpäivää! Vanhempiin liittyvät juhlapäivät ovat äärimmäisten tunteiden lähde: läsnä voi olla suurta iloa mutta myös isoa surua. Omista lapsistaan etääntyminen on asia, josta puhutaan todella vähän, mutta joka voi aiheuttaa suurta tuskaa.

Varmasti yksi suurimmista etääntymiseen vaikuttavista seikoista on Suomessa alkoholismi. Alkoholistivanhempaa ei ole mukava tavata – voi olla, että jos alkoholistin kanssa sopii tapaamisen, ei hän ilmesty paikalle ollenkaan. Tai ilmestyy, mutta tuhannen päissään. Tai krapulassa. Tai missä vaan tilassa siltä väliltä, ja saattaapa hän jopa vinkua sinua hakemaan viinaa “vain tämän kerran” ja “kun on nyt niin kauhea olo”. On hirveää nähdä oma vanhempi tällaisessa tilassa, joten mieluummin sitä vain jättää näkemättä.

Tiedän tämän itse, koska meni monta vuotta, että minulla oli hyvin vähän mitään kontaktia omaan isääni. Isäni oli alkoholisti eikä häntä ollut mukava nähdä, sillä ikinä ei tiennyt, missä kunnossa hän on. Vieläkin koen kylmiä väreitä kun ajattelen sitä, miten yritin puhelimitse tulkita, kuinka paljon isä on juonut ja kannattaako häntä mennä tapaamaan. Tiedän kuitenkin, että me lapset olimme isälle hyvin tärkeitä, ja suhteemme alkoi parantua isän sairastumisen myötä. Isä ei pystynyt enää liikkumaan yhtä hyvin kuin aikaisemmin, ja tämä tarkoitti sitä ettei hän voinut niin vain kadota baariin tai käydä Alkosta ostamassa tiukkaa viinaa. Pieni kaljapöhnäinen isä ei ollut ollenkaan paha verrattuna sohvalle sammuneeseen isään.

Isä myös itse edesauttoi yhteydenpidon parantumista. Hän soitteli aina silloin tällöin ja oli aina iloinen, kun menimme käymään. Muistan ensimmäisen puhelun, jota isältä sain sairastumisen jälkeen; hän kysyi tilinumeroani jotta voisi laittaa minulle rahaa. Isä ei ollut ikimaailmassa tehnyt mitään tällaista aiemmin, olivathan rahat menneet aina pohjattomaan viinapulloon. Nuoruudessani isän maksamat elatusmaksut olivat usein tulleet joko myöhässä tai kunnan periminä.

Kuulostaako tutulle? Miten toimia, jos luet tätä tekstiä ja tunnet piston sydämessäsi, koska olet etääntynyt lapsistasi?

Parasta, mitä voit läheistesi puolesta tehdä, on hakea itsellesi apua.

Avun hakeminen on ihan ok! Vaikka olisit kotoisin ajasta, jolloin tunteista ei puhuttu, niin nykyisin on ihan normaalia sanoa että en osaa, en jaksa, auttakaa minua. Mutta ota myös tarjottu apu vastaan. Ota yhteyttä vaikka tänään Minnesota-hoitoon.

Rahan tarjoamista kannattaa myös kokeilla, etenekin jos olet tuupannut ryyppäämään pennosesi. Älä ymmärrä tätä niin, että voisit ostaa lastesi huomion tai hyvittä rahalla tekemäsi vahingot. Mutta jos lapsesi on vaikeassa elämäntilanteessa, niin kylmästä käteisestä on oikeasti paljon apua. Laita vaikka säännöllinen tilisiirto menemään samana päivänä kun saat tuen/palkan/eläkkeen, niin et hassaa rahojasi aivan kokonaan päihteisiin.

Tästä on hyötyä varsinkin, jos lapsellasi on nuoruudestaan kokemus siitä, että olet juonut rahasi etkä esimerkiksi tukenut häntä ostamalla harrastusvälineitä. Jos rahan tarjoaminen tuntuu vaikealle, voit kysyä että onko jotain laskuja, joita voisit maksaa. Tai jos lapsellasi on itsellään lapsia, niin voisit tarjoutua auttamaan heidän kuluissaan.

Jos taas välien viilentymiseen on syynä esimerkiksi asuminen toisella paikkakunnalla, lapsesi kiireinen elämäntilanne tai jokin muu asia, niin lähesty vaikka tarjoamalla apua. Kysy, mitä kuuluu ja onko mitään, missä voisit auttaa. Vaikka tuntuisi kuinka kömpelölle, niin soita, laita tekstari, whatsappaa, viestitä telegrammissa. Jos et saa vastausta, niin laita jonkun ajan päästä uudestaan. Jos tuntuu, että sinulla ei ole mitään kerrottavaa elämästäsi, laita vaikka kuva lintulaudalle lentäneestä  tilhestä.

Jos välienne katkeamisen syy on viina ja haluat aloittaa yhteydenpidon uudestaan, älä kuitenkaan soittele lapsellesi kännissä. Vaikka kuinka olisit runollisella ja puheliaalla tuulella, anna olla.

Jos omien lasten vieminen leikkikentälle jäi aikanaan työkiireiden kanssa väliin, korjaa tilanne lastenlasten kanssa.

Jos omien lasten vieminen leikkikentälle jäi aikanaan työkiireiden kanssa väliin, korjaa tilanne lastenlasten kanssa.

Äläkä myöskään pahastu, jos lapsesi kieltäytyy avustasi. Hänellä on oikeus siihen – saattaahan hänellä olla kokemus myös lapsuudestaan siitä, että sinulla on ollut suuria aikeita tehdä kaikkea yhdessä lapsesi kanssa, mutta oletkin sitten rikkonut lupauksesi vaikka tekemällä liikaa töitä. Jos lapsesi kiukuttelee sinulle, hyväksy se. Ajattele, että nyt saat yhdessä kasassa kaikki ne riidat, joita teillä ei vuosien aikana ollut.

Älä vaadi lapseltasi palveluksia. Älä pyydä kuljetus- tai hoiva-apua. Voit kyllä puhua näistä asioista, mutta anna lapsesi itse ottaa apu puheeksi. Muista, että välien parantamisessa on ensisijaisesti kyse siitä, miten sinä voisit olla parempi vanhempi lapsellesi. Ei siitä, miten lapsesi voisi auttaa sinua. Jos välinne paranevat tarpeeksi, auttamisen aika tulee kyllä myöhemmin. Hyväksy myös, että lapsesi voi olla kiireinen eikä esimerkiksi ehdi tapaamaan sinua niin usein kuin sinä haluaisit. Hänellä on oma elämänsä töineen ja harrastuksineen. Mutta kyllä hän varmasti esimerkiksi pitää siitä, että saa sinulta (kuva)viestin.

Älä myöskään ruikuta lapsillesi sitä, miten kova sinun lapsuutesi on ollut. Lapsesi kyllä mielellään varmasti kuuntelevat, kun kerrot, millaista elämä on ollut. Mutta älä käytä tätä perusteluna sille, miten olet itse lapsiasi kohdellut. Katso peiliin, tunnusta tosiasiat ja ymmärrä se, että se on nyt mennyttä. Parasta mitä voit tällä hetkellä, tehdä on olla läsnä lastesi (ja lastenlastesi) huomisessa.

Vaikka lapsesi olisi jo hyvän matkaa aikuinen, on hänellä varmasti ollut ikävä sinua. Paljon suurempi vielä kuin sinulla häntä.