Mitä hyötyä itsetutkiskelusta on?

Itsetutkiskelun avulla voi muodostaa ikään kuin aallonmurtajan, joka suojaa ulkoisen maailman myrskyiltä niin, että lahden puolella on ihan tyyntä.

Itsetutkiskelun avulla voi muodostaa ikään kuin aallonmurtajan, joka suojaa ulkoisen maailman myrskyiltä niin, että lahden puolella on tyyntä.

Pohdin tänään kävelyllä sitä, mikä on itsetutkiskelun perimmäinen tavoite omassa elämässäni. Paradoksaalista tässä on se, että en ole kovin tavoitteellinen ihminen. Siis niin, että jos minua ei motivoi jonkin asian tekeminen itsessään, ei myöskään tavoite pysty antamaan syytä tekemiselle. Tietysti elämässä nyt on aina asioita jotka pitää saada vaan tehdyksi, mutta pidemmällä tähtäimellä keskitän energiani mieluummin sellaisiin haasteisiin, jotka kiehtovat minua jostain syystä. Ja jos tällaisesta toiminnasta seuraa jotain hyvää, on se bonusta. Esimerkiksi minulta kysyttiin kerran, kirjoitanko blogia luodakseni henkilöbrändiä. En saisi ikinä aikaiseksi yhden yhtä kirjoitusta, jos miettisin millaiset kirjoitukset antaisivat minusta paremman kuvan muiden silmissä. Kirjoitan blogia, koska haluan jakaa näitä ajatuksia usemman ihmisen kanssa, kuin mihin ystävieni kanssa keskustelemalla pystyisin. Jos blogista seuraa “henkilöbrändi”, niin mitä muuta se silti on kuin sitä mitä itse olen?

Sama koskee itsetutkiskelua. Kaikki lähti liikenteeseen tilanteesta, jossa en halunnut elämäni olevan enää sellaista kuin se oli. Nyt kun pahimmat ajat ovat takanapäin, harrastan itsetutkiskelua, koska se on kiehtovaa. On hauska huomata, mitkä kaikki motiivit oman toiminnan taustalla vaikuttavat. Tai no hauskaa ja hauskaa, välillä tekee mieli pitää kättä toisen silmän päällä itseään katsellessaan (tai molempien, viimeksi lentokoneessa erään kirjan herättämien voimakkaiden tunteiden ja niistä seuranneen itkun vuoksi. Onneksi vieressä istui noin 7-vuotias poika, jota kiinnosti enemmän räiskintäpeli isänsä ipadilla kun vieressä nyyhkinyt kanssamatkustaja).

Mutta jos nyt mietin jonkin tavoitteen itsetutkiskelulle, niin toivoisin että tulevaisuudessakin suurin osa päivistä olisi hyviä. Sellaisia, että olen tyytyväinen itseeni ja maailmaan. Lisäksi haluan itsetutkiskelun antavan minulle paremmat eväät kohdata vastoinkäymiset ja huonot päivät. Että ymmärtäisin, miten päästä esteistä yli. Että pystyisin käsittelemään itseäni paremmin ristiriitatilanteissa ja oppisin olemaan reagoimatta perstuntumalla. Se, minkä itsetutkiskelu on jo antanut, on tietynlaisissa tilanteissa syntyvä tunne “olen ollut tässä tilanteessa aiemminkin ja hyvin on selvitty”.

Useille jenkkihenkiset self help -kirjat ovat ensimmäinen kosketus itsetutkiskeluun. Niitä lukiessa saattaa tulla toivoton olo, jos elämä ei muutaman kuukauden tsemppauksen jälkeen muutukaan sellaiseksi, että joka aamu heräisi innokkaana valloittamaan maailmaa. Omat tavoitteet kannattaa siis suhteuttaa nykytilanteeseen. Jos itsetutkiskeluun havahtuu tilanteessa, jossa elämä tuntuu syystä tai toisesta sietämättömän pahalle, voi jo pelkkä hyvä päivä tuntua liian kaukaiselle. Tällöin voi ajatella, että pyrkii tilanteeseen, jossa suurin osa päivistä on siedettäviä, että pääsee nyt ainakin sängystä ylös. Ja ehkä jossain vaiheessa ottaa tavoitteeksi sen, että päivät olisivatkin jopa hyviä.

Mutta miksi käyttää aikaa ja energiaa siihen, että miettii, kuka on? Itsetutkiskelua voi verrata tietyn tulotason saavuttamiseen. Jos haaveilee äkkirikastumisesta ilman vaivannäköä, tulee tuskin ikinä näkemään miljoonia. Itsetutkiskelunkin saralla on pikavoittojen hakijalle tarjolla vain pettymyksiä. Jos taas haaveilee säännöllisestä, tasaisesta toimeentulosta joka kattaa omat tarpeet ja josta jää ehkä vähän ylikin, on tilanne mahdollisesti saavutettavissa esimerkiksi opiskelun ja sen kautta saatavan työn kautta.

Itsetutkiskelu ja raha ovat suhteessa toisiinsa myös muutenkin. Jos raha mahdollistaa ravinnon ja kodin kaltaisten fyysisten hyödykkeiden hankkimisen, tarjoaa itsetutkiskelu ikään kuin henkisen toimeentulon. Tosin itsetutkiskelussa on se paradoksi, että olemme valmiimmillamme, kun kuolemme. Joten matkasta on parempi nauttia.

p. s. Edellinen postaukseni sarjasta 10+1 eli onnellisen parisuhteen taustoista sai muutaman (insinööritaustaisen mies-)lukijan älähtämään, että “etkai sä aio kirjoittaa jatkossa vain mitään naistenlehtikamaa”? Hauskaa, että heti kun siirrytään oman itsen kehittämisestä parisuhteen kehittämiseen, astutaan alueelle, joka käsitetään “naistenlehtikamaksi”. Mielestäni on turha ajatella, että parisuhteen toimivuuden tutkailu olisi varattu vain naisille. On jokaisen parisuhteessa olevan oikeus ja velvollisuus kehittää itseään ja suhdetta. Harva voi olla kymmeniä vuosia onnellisena yhdessä ilman, että tekee asialle mitään. Tässäkin yhteydessä voi käyttää ajatusta lottovoitosta ja sen vastakohtana omalla työllään toimeen tulemisesta. Lottovoitto osuu joidenkin kohdalle, mutta hyvin, hyvin harvojen. Omalla työllään toimeen tulevia sen sijaan yhdistää se, että he ovat nähneet (joskus paljonkin) vaivaa saavuttaakseen tavoitteensa (kirjoitin aiemmin vaivannäöstä menestymisen taustalla).

Itsetutkiskelu ei voi olla vaikuttamatta parisuhteeseen, sillä parisuhde on useimmille se lähin suhde, johon oma hyvä ja huono olo heijastuvat. Eikä mielestäni ole turhaa opetella elämään paremmin paitsi itsensä, niin myös toisten kanssa. Sillä vaikka puhun parisuhteesta, voi sarjan 10+1 kirjoitukset laajentaa koskemaan suhteita kaikkiin ympärillämme oleviin ihmisiin. Sarjan toinen osa pian tulossa, pysy kuulolla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *