Millaista on olla oman itsensä pahin vihollinen?

Aloitin itsetutkiskelun, koska olin tyytymätön siihen, millaista elämäni oli. Väsytin itseni tekemällä liikaa töitä, eksyin vääriin ihmissuhteisiin enkä pitänyt huolta syömisestäni. En hahmottanut silloin lainkaan, että olin oman itseni pahin vihollinen.

Oma ongelmani oli siinä, että en tunnistanut toimintamallejani tai tunnetilojani. Ikään kuin kuljin virran mukana, mutta olin kiukkuinen siitä, mihin virta vie.  En kokenut, että voisin muuttaa virran kulkua. Haalin niin paljon hommaa, etten ehtinyt seurata, mihin elämä on menossa. Samalla ärsyynnyin ja työnsin muiden harteille oman olotilani, vaikka olin tilanteen aiheuttanut itse.

Tasapaino on a ja o.
Tasapainoa vielä haetaan, mutta tilanne on jo paljon parempi kuin vuosia sitten.

Tällaisten toimintamallien tunnistaminen voi olla haastavaa, jos asiat hoitaa pintapuolisesti skarpisti (yhden tai useamman elämänalueen osalta). Oma elämäni oli ensikuulemalta järkevän oloista; opiskelin (puolen vuoden ajan kahdessa) korkeakoulussa ja olin samalla töissä. Harva vain näki esimerkiksi käytännön elämässä sen, mitä vaati tehdä viimeisiä kursseja ja gradua toisessa kaupungissa olevaan korkeakouluun samalla, kun on aloittanut fuksina yliopistolla. Tähän kun lisätään 25-tuntiset työviikot, niin näin järkeenpäin voin todeta että ei koko hommassa ollut mitään järkeä; väsytin vaan turhaan itseäni kun en osannut luopua mistään.

Viiletätkö tukka putkella paikasta toiseen ja toivotko, että vuorokaudessa olisi 36 tuntia?

Liian elämän haaliminen on yksi esimerkki siitä, millaista on olla oman itsensä pahin vihollinen. Tämä voi tarkoittaa liikaa töitä, liikaa harrastuksia, liikaa projekteja ja yleistä omien resurssiensa aliarvioimista. Unesta tinkimistä, stressaamista siitä ettei ole rahaa tai aikaa siihen, tähän ja tuohon. Valitettavasti nykyelämä myös tukee hyvin tällaista; maailma on täynnä mahdollisuuksia tehdä tuhatta asiaa yhtä aikaa ja pikavipit edesauttavat hyvin mahdollisuuksiin tarttumista.

Peiliin katsomista voi olla myös silloin, jos asettaa muiden tarpeet jatkuvasti itsensä edelle. Jos unohtaa syödä ja nukkua huolehtiessaan muista. Paradoksaalisesti tällainen ihminen voi olla lähipiirilleen rankka. Hän voi vaatia muilta vakuuttelua siitä, että kelpaa omana itsensään. Tai olettaa, että muut paikkaavat, kun hän ei selviäkään tilanteesta. Kyllähän nyt jokainen toisten apua tarvitsee, mutta oman itsensä vihollinen tuntuu olevan aina jossain pulassa, josta muut joutuvat hänet pelastamaan.

Myös perfektionismi voi sairastuttaa 

Huippuluokan taiteilijoissa löytyy paljon oman itsensä pahimpia vihollisia. Oman itsensä pahin vihollinen voi olla myös ääretön perfektionisti, joka ruoskii paitsi muita kohti täydellisyyttä, niin ennen kaikkea itseään. Pienikin virhe on maailmanloppu. Muut saattavat nähdä tällaisessa ihmisessä vaikka kuinka paljon potentiaalia, mutta hän itse ajattelee, ettei osaa mitään, tai ainakaan tarpeeksi.

Mitä tällaisille ihmisille sitten saattaa käydä? Burn out, masennus, jatkuva sairastelu, alkoholismi, katkeroituminen – mahdollisuuksia on monia omista toimintatavoista riippuen. Ihminen voi myös kokea, ettei ihminen pääse käyttämään kaikkea potentiaaliaan.

Ensin tulee ymmärtää, että miksi 

Jos ylläoleva teksti kosketti sinua, niin miten asiaa sitten kannattaisi lähteä työstämään? Tämä aihe liippaa Havahtuminen-blogin ydintä, sillä itsetuntemus on aivainasemassa. Kun tietää kuka on, on myös helpompi miettiä omia motiivejaan asioihin suhtautumiseen. Jos tietää olevansa varovainen, voi pohtia rohkaistumista tai huomata, että pelkää asioita, mutta se on ok ja siitä huolimatta uskaltaa vaikkapa pitää julkisen puheen. Samalla oppii paljon vaikkapa peloistaan erilaisten asioiden suhteen. Jos taas haluaa kaiken olevan aina täydellistä, voi auttaa, kun ymmärtää että kyllä se elämä siitä eteenpäin rullaa, vaikka pieniä virheitä matkaan mahtuisikin.

Myös itsetunnon vahvistaminen voi auttaa, erityisesti sellaisia “kaikkialla sähläreitä” mitä olen itse ollut. Ei tarvitse lähteä kaikkeen mukaan, kun itsetuntoa ei pönkitä olemalla monessa mukana. Itselleen rajojen asettaminen voi olla tärkeintä, mitä tulee koko elämässä oppimaan.

Olipa haasteesi mikä tahansa, toivon että blogini auttaa matkalla ehjempään ja onnellisempaan elämään. Tässä vielä vinkki muutamaan bloggaukseen, joista saattaisi olla apua.

Mihin tahansa suuntaan jatkat, onnea matkaan!

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *