Millaista on kommunikaatio onnellisessa parisuhteessa? Osa 2.

Kirjoitin aiemmin Emily Esfahani Smithin Masters of Love -artikkelista, joka käsitteli psykologipariskunta John & Julia Gottmanin tutkimusta. Gottmanit etsivät tekijöitä onnellisen ja pitkäkestoisen parisuhteen taustalta. Yksi heidän tärkeimmistä havainnoistaan oli reagointi ns. pikkupuheeseen, eli pariskunnan osapuolten suhtautuminen merkityksettömän oloisiin kommentteihin.

Samassa artikkelissa sivuttiin myös Shelley Gablen tutkimusta, jonka tärkeä löydös oli pariskuntien suhtautuminen toisen osapuolen positiivisiin uutisiin. Gable jakoi vuorovaikutustavat neljään eri kastiin:

  • aktiivisen ja rakentavaan
  • passiiviseen ja rakentavaan
  • aktiiviseen ja tuhoavaan
  • passiiviseen ja tuhoavaan

Onnellisen parisuhteen taustalla oli nimen omaan aktiivinen ja rakentava vastaaminen eli toisen mukana myötäeläminen ja ilon voimistaminen, kun puhujalle oli tapahtunut jotain positiivista.

Oletetaan, että iloitset puolisollesi uudesta työpaikastasi. Mikä seuraavista kommenteista hänen suustaan olisi sinulle mieluisin?

A: ”Aijaa, no et kyllä ikinä usko mitä meillä tapahtui tänään töissä!”
B: ”Oho. Onnea” (samalla katsoen esim. telkkaria tai jotain hauskaa nettivideota)
C: ”Oletko sä varma, että sun kannattaa ottaa se työ vastaan? Siinä hommassa on niin paljon vastuuta ja kun se on pieni yritys, niin sehän saattaa vielä kaatuakin.”
D: ”Oi siistiä! Onneksi olkoon! Juhlittaisiinko sitä vähän yhdessä?”

Ei liene vaikea arvata, että valitsisit mieluiden reaktion D? D-reagointitapaa kutsutaan nimellä aktiivinen ja rakentava. Siinä toinen jakaa ilon ja vahvistaa positivista kokemusta.

Reagointitapa A taas on muodotaan passivinen ja tuhoava. Siinä vastaaja jättää joko tietoisesti tai huomaamattaan toisen ilon varjoonsa.

Reagointitapa B kuvaa passiivista ja rakentavaa vuorovaikutusta. Siinä toinen osapuoli osallistuu kyllä, mutta ei keskitä huomiotaan tilanteeseen.

Tavalla C osallistuva henkilö on tyyliltään aktiivinen ja tuhoava. Siinä hän pyrkii mitätöimään toisen esimerkiksi esittämällä asiaan liittyvät huolensa.

Ei suurin osa ihmisistä reagoi näin pahuuttaan. Tavalla C reagoiva ihminen saattaa olla esimerkiksi huolestunut siitä, miten toinen jaksaa. Hän voi kokea itse olevansa realisti.

Burning Manissa oli helppo olla positiivinen, kun ihmiset ympärillä olivat niin mukavia.
Yhdessä matkustelu on hyvä tulikoe sille, miten parisuhde toimii, sillä matkalla tapahtuu yllättäviä käänteitä joihin ihmiset reagoivat eri tavalla.

Gablen mukaan tyyliltään aktiiviset ja rakentavat ihmiset eli tavalla D reagoivat ovat onnistuvat pitkissä ja onnellisessa ihmissuhteissa. Tämä pieneltä tuntuva tekijä on itseasiassa kriittinen suhteen onnistumisen kannalta. Tämä vahvistaa John & Julia Gottmanin tutkimuksia siitä, että positiivinen reagointi siihen, mitä toinen on sanonut, lisää onnellisuutta.

Miten tämä liittyy sitten itsetuntemukseen? Erittäin vahvasti. Itsetuntemuksen kehittymisessä on usein kyse opittujen käyttäytymismallien tietoisesta murtamisesta. Ja vieläpä niin, että tavoitteena on onnellisempi elämä. Positiivisen kommunikaation lisääminen on usein yksi osa tätä. Mieti vanhempiasi tai muita kauan yhdessä olleita pareja. Millaista heidän kommunikaationsa on? Pitkä yhdessäolo ei ole yhtä kuin onnellinen yhdessäolo – saattaa olla, että osa pareista on yhdessä tottumuksesta, pelosta tai silkasta tottumuksesta. Mistä olet itse oppinut ne tavat, joilla puhut?

Positiivisessa kommunikaatiossa on se hyvä puoli, että se tekee paitsi itsen niin möys lähiympäristön onnelliseksi. Lehtiartikkelin lukeminen oli itselleni todella tärkeä silmien avaus. Olin aiemmin jo ajatellut, että arjessa on tärkeää kommunikoida positiivisesti, mutta en ollut tajunnut että se on noin tärkeää. Kaiken kiireen ja hässäkän keskellä pitää ottaa itselle ja toisella aikaa, jotta pystyy olemaan läsnä ja kiinnostumaan. Toisaalta, mitä muuta järkeä parisuhteessa on, jos toisen kanssa ei halua panostaa sen eteen, että yhdessä on kivaa?

2 thoughts on “Millaista on kommunikaatio onnellisessa parisuhteessa? Osa 2.”

  1. "Mistä olet itse oppinut ne tavat, joilla puhut?"
    Täytyy kyllä sanoa, että meidän äidillä on suuri myötäelämisen taito, myös surussa, mutta varsinkin ilossa. Olen joskus itse miettinyt, että mistä kumpuaa jossakin syvällä mun sisällä oleva ajatus siitä, että toisen hyvä ei ole ikinä minulta itseltä pois, mutta eiköhän se sieltä kotoa ole opittu ja tullut. Aika harvoin tarvitsee olla kateellinen kenellekään mistään, jolloin myös aktiivinen ja rakentava puhetapa niin parisuhteessa kuin muuussakin kanssakäymisessä onnistuu ihan huomaamatta ja aidosti.

  2. Saskia Salomaa

    Tuui: ja tuon huomaa myös susta! Olet jotenkin tosi myötäelävä ihminen 🙂

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *