Millaista on kommunikaatio onnellisessa parisuhteessa? Osa 1.

The Atlanticissa julkaistiin kesällä Emily Esfahani Smithin kirjoittama Masters of Love -artikkeli positiivisen kommunikaation merkityksestä. Artikkelin taustalla oli psykologipariskunta Julia & John Gottmanin tutkimus pariskuntien kommunikaatiosta ja sen vaikutuksesta parisuhteen kestoon ja onnellisuuteen. Tulkitsemalla kommunikaatiota Gottmanit pystyvät yli 90% todennäköisyydellä ennustamaan sen, onko pari yhdessä vielä 6 vuoden päästä. Ei liene yllättävää, että mitä positiivisemmin parisuhteen osapuolet kohtelivat toisiaan, sitä pidempää ja onnellisempaa yhdessäoloa heille saattoi ennustaa.

Jutussa oli kaksi mielenkiintoista havaintoa joita voi soveltaa heti. Ensimmäinen tärkeä havainto oli ns. ”pikkupuhe” eli arkitset, lyhyet huomautukset. Pikkupuhetta ovat esimerkiksi lauseet:

Katso, miten kaunis auringonpaiste!
Hitsi, mikäköhän puussa istuva lintu on?

Onnea on kaunis maisema, jonka ihailusta molemmat nauttivat.

Onnea on kaunis maisema, jonka ihailusta molemmat nauttivat.

Jos toinen suhtautuu pikkupuheeseen jatkuvasti olkaa kohauttaen tai lähes vihamielisesti ”älä häiritse minua” -asenteella, voi parisuhteelle ennustaa lyhyttä kestoa tai ainakin onnetonta (tai välinpitämätöntä) yhdessäoloa. Ainahan on tilanteita, joissa toisen keskeyttäminen häiritsee, mutta jos toisen olemassaolon tai kommunikoinnin kokee aina häiritseväksi, kannattaa miettiä, miten tilannetta voisi parantaa.

Tutkimuksen mukaan onnelliset pariskunnat olivat aidosti kiinnostuneita ja innostuneita toisen havainnoista sekä ikään kuin ihmettelivät maailman kauneutta yhdessä. Tutkija Gottmanin mukaan pikkupuheen sanoja halusi toiselta tukea tai kiinnostusta toivoen, että hänen sanomansa repliikki yhdistäisi heitä. Pikkupuhetilanteessa vastaanottavalla osapuolella onkin kaksi vaihtoehtoa; hän voi joko kääntyä toisen puoleen tai poispäin. Vaikka pikkupuhe tuntuu varsin vähäarvoiselle, on sillä iso tekijä pariskuntien yhdistäjänä.

Yli 90% onnellisista parisuhteista sisälsi pikkupuhetta!

Gottmanin mukaan kuuden vuoden päästä tutkimushetkestä eronneista pariskunnista vain 33% oli suhtautunut pikkupuheeseen posiitiivisesti. Kuuden vuoden päästä yhdessä olevista pariskunnista sen sijaan yhdeksän kymmenestä suhtautui pikkupuheeseen positiivisesti!

Ystävällinen suhtautuminen toiseen ei tarkoita että painaisi oman vihansa näkymättömiin tai olisi ilmaisematta tyytymättömyyttään. Kun vihansa ilmaisee rakentavasti sanoilla toisen huomioon ottaen, on paljon helpompi ilmaista sitä, missä ongelma on. Ja se menee myös perille paremmin. Jos taas vihan kätkee, se puskee helposti ulos marttyyriutena, passiivis-aggressiivisuutena tai muuten epämukavana käytöksenä.

Parisuhteessa pikkupuhe on helppo sivuttaa vähäpätöisenä asiana.

Kiireen keskellä voi toisen keskeyttäminen ärsyttää tai se, että toinen pitää kauniina jotain täysin arkipäiväistä asiaa. Toisaalta, jos ei tietoisesti kiinnitä huomiotaan ympärillä oleviin kauniisiin asioihin, saattaa elämä tuntua helposti haljulle. Vaikka tämä kuulostaakin tingelitangeli-korulauseelle jota itsetuntemusblogit pursuavat, niin sanon senkin uhalla: elämässä on yllättävän paljon kauniita asioita, kun niihin vain kiinnittää huomiota. Ilma on raikasta, lehdet värikkäitä, kollegalla kaunis pusero, kadulla vieras ihminen hymyilee, metro kulkee nopeasti, aurinko pilkottaa puiden takaa, talossa on hienot koristeet katonrajassa…pikkupuhe on tällaisten asioihin esille tuomiseen. Ja kauneus lisääntyy, kun sen verbalisoi ja jakaa toisen kanssa niin, että toinenkin ilostuu.

Pikkupuheeseen suhtautuminen on asia, jonka jokainen pystyy muutamaan arkipäiväisessä kommunikaatiossaan. Mutta mikä toinen asia oli suuri tekijä onnellisten parisuhteiden taustalla? Lue se 2. kirjoituksesta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *