Millaisiin asioihin itsetuntemuksen kasvu johtaa?

“Jos et osaa tiivistää, kirjoita romaani” – Katleena Kortesuo

Tämä postaus koskee yhtä niistä konkreettisimmista asioista, joka on itselläni muuttunut itsetuntemuksen parantumisen myötä, nimittäin kirjoittamista ja siihen käyttämäni ajan lisäämistä. Kirjoittaminen on aina ollut läsnä elämässäni. Pienenä kirjoittelin tarinoita ja tein omia lehtiä. Kun koulussa alkoi ainekirjoitus, olivat aineeni aina jäätävän pitkiä, kun tarinasta ei meinannut tulla loppua. Juonenkäänteitä ei puuttunut, mutta hahmot saattoivat, krhm, olla hiukan yksiulotteisia. Lukiossa harmitti, kun aineissa piti siirtyä faktapohjaisuuteen, olisin mielelläni jatkanut tarinalinjalla.

Sitten kirjoittaminen vain jäi hetkeksi. Joskus vuosituhannen vaihteessa aloin taas uudestaan kirjoittaa. Kyse oli aina hetken mielijohteista, muutaman kymmennen sivun purskahduksista jotka eivät johtaneet sen syvempiin pohdintoihin. Kunhan kirjoitin. Olen myös aina lukenut. Silti, hämmentävää kyllä, en ikinä jostain syystä ajatellut opiskella kirjallisuutta. Tai mitään muuta asiaan liittyvää, vaikka opiskelin muuten paljonkin ja muita mielenkiintoisia asioita.

Muutin 2010 asuntoon, josta oli erittäin kaunis näkymä sisäpihalle. Jotenkin läppäri asettui keittiön pöydälle niin, että saatoin katsella välillä ulos kirjoittaessani. Ja sitten alkoi syntyä jotain kaunista. Aloitin tarinan, tai no oikeastaan tarina vain halusi tulla ulos kauttani. Kuulostaa ehkä vähän new-age-henkiselle…mutta minun ei pahemmin tarvinnut ajatella tarinaa, se vain tuli ulos kun sormeni tanssivat näppäimistöllä. Jossain vaiheessa aloin tajuta, että hei, tästähän tulee ihan oikea, pitkä stoori. Jonka saattaisi haluta lukea joku muukin kuin äitini. Vaikka eihän se silloin ollut lähellekään valmis.

Kannattaa pyytää apua

Tässä vaiheessa kuvaan asui Facebook; sosiaalisesta mediasta on ollut suunnaton apu kirjoitusprosessissa. Kun tarina oli joten kuten valmis, huutelin Facebookissa, että haluaako joku lukea. Halusi! Sain erinomaista palautetta. Ihmiset kokivat tarinan eri tavalla ja kiinnittivät huomiota eri asioihin. Olen palautteesta ikuisesti kiitollinen, sillä ilman sitä ei olisi tullut fiilistä, että tämän haluan hioa loppuun. Vaikka runko syntyi suht’ vaivatta, on hiominen ollutkin sitten oma epistolansa. Olen lähestynyt tekstiä kvalitatiivisen analyysin keinoin; loin excelin johon olen analysoinut jokaisen luvun erikseen. Lisäksi olen pohtinut, missä henkilöhahmot tulevat mukaan, mitä heistä kerrotaan, ovatko luvut tasapainossa toisiinsa nähden, mitkä nousevat huippukohdiksi, mitä henkilöt syövät ja juovat jne.

Excel, tuo tilastonikkareiden päiväuni, on myös kirjoittajan paras ystävä.

Excel, tuo tilastonikkareiden päiväuni, on myös kirjoittajan paras ystävä.

Blogin pitämisestä on ollut apua kirjoittamiseen. Bloggaukset ovat lyhyitä ja syntyvät yleensä yhdeltä istumalta. Niiden kirjoittaminen ei siis tunnu sellaiselta isolta vuorelta, kuten joskus pidempiin teksteihin tarttuminen, etenkin hetken tauon jälkeen. Blogi on pakottanut tuottamaan tekstiä säännöllisesti, ja tämä innostus on sitten jatkunut myös fiktion puolella. Koko saagassa minua on naurattanut se, että asia, jota olen aina rakastanut, on ollut liian lähellä, että olisin nähnyt sen. En tiedä, miksi ajattelin etten voisi kirjoittaa romaania, vaikka se on ollut kautta vuosien yksi suurimmista unelmistani. Kirjoittaa kirja. Jotenkin en vain osannut ajatella, että sen voisi tehdä.

Ilman itsetutkiskelua viettäisin ne illat, jotka seurustelen tekstini kanssa, jotain muuta tehden. Voi olla, että se jokin muukin voisi olla mukavaa. Mutta on vaikea kuvitella, että se olisi jotain, joka olisi vielä “omemmin” minua. Tästä kaikesta onkin syntymässä ihka ensimmäinen romaanini, Helsinki–Berliini. Se ilmestyy sähköisenä kirjana ensi vuoden puolella. Jätä nyt yhteystietosi ja voit saada kirjan puoleen hintaan ennen muita! Lupaan, etten spämmää tai käytä meiliäsi muuten väärin (korkeintaan kertoa tulevaisuudessa uusista kirjoistani). Meilisi jättämällä et myöskään sitoudu mihinkään.

Klikkaa siis Helsinki–Berliinin laskeutumissivuille, jätä meilisi ja vinkkaa proggiksesta kavereillesikin;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *