Miksi suomalainen alkoholipolitiikka vituttaa?

Otsikoin tämän postauksen harvinaisen kiukkuisesti. Anteeksi äiti että kiroilen, mutta tämä on kuplinut jo pitkään sisälläni.

Olen käsittänyt, että suomalaisen alkoholipolitiikan tavoitteena on vähentää haittoja. Viime vuosina reaalipolitiikan tilalle on kuitenkin tuntunut astuvan moraalipoliittinen paatos, jossa tilastoja enemmän seurataan kymmentä käskyä.

Kiukuttaa, kun tuntuu että samalla halutaan ajaa suomalainen yökerhokulttuuri alas. Kun se on yksi sellaisista harvoista teollisuudenaloista, joita ei voi ostaa verkkokaupasta. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Sama koskee festareita. Ravintoloilla ja baareilla on ihan tarpeeksi vaikeaa jo Viro-viinan puristuksessa. Tähän kun lisätään moraalipoliisien halu sulkea yökerhot kahdelta, jotta kunnon kansalaiset ehtivät kotiinsa nukkumaan noustakseen seuraavana aamuna taas puurtamaan muurahaisen tavoin, niin ei hyvä heilu. Ei tarvitse sitten lähteä baariin ollenkaan, kun voi kipata halpaa Sakua kotona. Kun baarit menevät konkurssiin eikä niitä näy katukuvassa, ei alkoholismiinkaan ole houkutusta?

On ihan älytöntä, että ravintolalla pitää olla “korkeatasoista viihdeohjelmaa”, jotta jatkoaikaluvan saa. Tätä on Spotifyn top 100-listan suoraan soittava dj mutta ei jalkapallon katsominen telkkarista. Ihan älytöntä! Ja jonkun työnä on miettiä, mikä tällaista jatkoaikaluvan vaatimaa ohjelmaa on. Ei herranjumala. Koko jatkoaikasysteemin saisi heittää romukoppaan ja antaa baarien olla auki miten lystäisivät. Antakaa ihmisten itse päättää, koska he haluavat lähteä baarista kotiin! Puoli neljän valomerkin aiheuttama känninen väkipiikki tukottaa taksijonot ja aiheuttaa julkisen liikenteen yövuorobusseihin kauhean tungun. Puhumattakaan niistä ongelmista, joita alhaisella verensokerilla ja laskuhumalalla varustettu kansa aiheuttaa kaduilla.

Miksi tämä sitten kuohuttaa? Olen itse seurannut läheltä alkoholismia ja tuntuu, että esitysten laatijoilla ei ole yhtään mitään käryä siitä, millaista alkoholistin ja heidän läheistensä elämä on. Sellaista elämää ei muuteta rajaamalla festareilla oluttuoppien nauttiminen kaljakarsinaan, hankaloittamalla tilaviinien myyntiä, lopettamalla kauppojen viinan myynnin jo kuudelta tai tiputtamalla kaupoissa myytävien juomien alkoholipitoisuuksia. Sillä alkoholisti löytää kyllä juomansa jostain. Voitaisiinhan me tietysti kokeilla kieltolakia. Ai niin, sitähän yritettiin jo ja huonoin tuloksin.

Minusta tuntuu että päättäjät ehdoin tahdoin haluavat työntää suomalaiset juomaan Viro-viinaa kotiin. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Ai eikö se niin toimikaan?

Oli upean näköistä kun aurinko nousi diskoisan yön jälkeen Black Rock Cityn ylle.
Oli upean näköistä kun aurinko nousi diskoisan yön jälkeen Black Rock Cityn ylle.

ps. Oletko uusi lukija Havahtuminen-blogissa? Tsekkaa vaikka koontipostaus, niin voit lueskella bloggauksia eri aiheista. Lisäksi tsekkaa alkoholinkäytön vähentämistä koskeva 1+1-projektini osat 1, 2 ja 3.

pps. Miksi puolustan muiden juhlimista jos olen juuri itse julkisesti kertonut vähentäväni alkoholinkäyttöä? Koska kukaan ei olisi saanut minua 1+1:lle ulkoisesti pakottamalla. Minun piti ihan itse saada remuta tarpeeksi huvitilaisuuksissa, jotta tajusin, mikä on hyväksi elimistölleni ja mikä ei. Mutta edelleen arvostan sitä todella paljon, että mahdollisuus auringonnousuun juhlimiseen on olemassa.

ppps. Jos asia kinnostaa enemmän, voit lukea taustaksi vaikka Lausuntoyhteenvedon koskien Arviomuistiota alkoholilain uudistamistarpeista.