Miksi ottaa vastuu omasta elämästä?

Moni tehnyt varmasti uuden vuoden lupauksia. “Lopetan tupakoinnin”, “alan kuntoilla”, “käytän vähemmän alkoholia” lienevät top kympissä kärkipäässä. Ei siinä mitään, hyviä lupauksia kaikki! Kuitenkin yksi asia, joka ulottuu kaikille elämän alueille ja tekee lupaukset jatkossa helpommiksi, on vastuu. “Otan vastuun omasta elämästäni” on paras asia, mitä voi itselleen ikinä luvata.

Jos ei ota vastuuta omasta itsestään, mitä siitä saattaa seurata? Esimerkiksi holtitonta rahankäyttöä, kehollista epämukavuutta kun syö mitä sattuu, läheisten kaltoinkohtelua, tunteita siitä että koko maailma on itseä vastaan, itsensä satuttamista vääränlaisissa ihmissuhteissa. Tämä kaikki käytös on usein toistuvaa ja saattaa olla myös itseään ruokkiva noidankehä: “kun en osaa tuota, en osaa tätäkään..”.

Aina kaikki on jonkun muun syytä

Jokaisella on elämässään joku taho, jota voi syytellä omasta jamastaan. Vanhemmat, yhteiskunta, viranomaiset, omat lapset, puoliso, koulukaverit, sisarukset, sukulaiset, ystävät, muut ihmiset. Ja tiettyyn rajaan asti voi olla oikeassa siinä, että vanhemmat ovat saattaneet antaa huonon alun elämälle ajattelemattomalla toiminnalla tai viranomaiset puuttuneet asiaan väärällä tavalla. Mutta pääseekö syyttelyllä minnekään? Ei.

Voi myös ajatella olevansa siunattu huonoilla geeneillä, läski tai ruma, mahdottoman tyhmä, kykenemätön mihinkään muutokseen. Nämä ajatukset saattavat olla vanhempien aikaansaamia tai syntyneet vain jostain. Tällainen lähestymistapa ei kuitenkaan ole kovin tuloksekas, vaan enemminkin vastuun välttelyä. Onhan se kätevää, kun vain lähtökohtaisesti kelaa olevansa toivoton tapaus, silloin ei tarvitse tehdä asialle itse mitään, vaan lillua vain itsesäälissä.

Elämä on välillä harvinaisen vittumaista ja jokaista on kohdeltu väärin joskus. Jos mitä nuorempana kaltoin kohtelu on tapahtunut, sitä vaikeampi haavoja voi olla paikata. Mutta mitä muuta voit tehdä, kun yrittää? Kun ei se elämä paremmaksi muutu tekemättä asioille mitään. Vaikka kuinka toivoisit, et pääse aikakoneella takaisin fiksaamaan asioita. Harvemmin elämä myöskään muuttuu paremmaksi, jos kaiken lakaisee maton alle. Käytät energian paremmin aloittamalla itsesi korjaamisen nyt ja tässä. Muiden syyttely aiheuttaa myös katkeruutta, joka syö sisältäpäin.

Onnellinen elämä tuntuu omalta ja siitä on itse vastuussa

Vastuun ottaminen voi vaatia sillan rakennusta tai itsensä ylittämistä.

Jokaisella on velvollisuus pitää huolta itsestään. Mitä “itsestään huolta pitäminen” sitten tarkoittaa? Sitä, että tutkii oman päänsä sisustaa ja ymmärtää, miksi toimii niinkuin toimii. Sitä, että rakentaa oman elämänsä itsensä juuri itsensä näköiseksi. Sitä, että ymmärtää muiden ihmisten roolin omassa kehityksessään, mutta päättää, että vastaa oman minäkuvansa muokkauksesta tästä eteenpäin itse. Sitä, että ottaa vastuun omista valinnoistaan eikä syytä muita.

Jokainen ei kuitenkaan jaksa kannatella aina itseään yksin. Siksi meidän kaikkien on tärkeää pitää huolta läheisistämme! Kenelle tahansa voi joskus tapahtua jotain kamalaa tai joidenkin voi olla vaikeampi päästä irti menneisyyden otteesta kuin toisten. Tämän vuoksi tarvitaan turvaverkkoja sekä läheisten että yhteiskunnan puolelta. Lisäksi voi olla tilanteita, joissa vastuunottokyky on alentunut esimerkiksi sairauden, surun tai muiden vaikeiden tilanteiden vuoksi. Tällöin tulee ensisijaisesti hoitaa akuuteimmat asiat kuntoon ja antaa itselleen aikaa ja armoa.

Perspektiivin laajentaminen voi auttaa oman tilanteen suhteuttamista

Yksi helppo tapa vältellä vastuuta on valittaminen yhteiskunnan tilasta. Toimeen tuleminen on aina suhteellista ja joskus kannattaa katsoa laajemmin, jos oma elämä tuntuu synkeältä. Lukiessasi tätä tekstiä olet jo aikamoisen onnekkaassa asemassa moneen maailman ihmiseen nähden. Tämän blogin lukijana osaat suomen kieltä, joka indikoi, että asut Suomessa tai suomalaisena ulkomailla (jolloin ulkomailla asuminen on valintakysymys ja sinulla on joko aikaa tai sitten hyväpalkkaisia töitä kohdemaan hintatasoon nähden). Yle tietää kertoa, että vuonna 2012 suomalaisten mediaanipalkka oli keskimäärin 2800 euroa kuukaudessa. Syötäpä tämä tai oma palkkasi maailman varallisuuslaskuriin ja katso, miten kuulut pienemmilläkin tuloilla maailman rikkampien joukkoon (muista laittaa laskuriin vuosipalkkasi). Heräsikö suhteellisuudentaju?

Opiskelijana pienet tuet ja iso työmäärä voivat tuntua epäreiluille. Vaikka pieni opintotuki kiukuttaisikin, kannattaa arvostaa sitä että opiskelusta 1. ylipäänsä saa rahaa ja 2. opiskelu on ilmaista. Suuressa osassa maailmaa opiskeluun on varaa vain hyvätuloisten perheiden lapsilla. Tuskinpa olisi mukava aloittaa työura esim. sadantonnin opintolainat niskassa?

Mutta tarkoittaako se, että pitää haluta bling blingiä?

Vastuun ottamisesta seuraa parhaassa tapauksessa menestys. Ja haluan nyt kirkastaa, että elämässä menestyminen ei tarkoita sitä, että pitäisi tienata miljoonia, näyttää huippumallille tai pariutua sellaisen kanssa. Vaan se tarkoittaa omannäköisen elämän elämistä. Se voi olla työ marketin kassalla ja illalla jumpan kautta kotiin tai lasten hoitamista vuokralähiössä asuen. Onnea arkisissa asioissa: kuorolaulussa, punttiksella hikoillessa, lasten kanssa peuhatessa tai eläintä sylissään pitäessä niin, että kokee itse valinneensa juuri nämä asiat.

ps. vastuun ottaminen liittyy läheisesti kirjoitussarjaan 10+1 ajatusta onnellisten ihmissuhteiden taustoista, vaikka en tätä postausta sarjaan varsinaisesti liittänytkään. Mutta harva pystyy olemaan ihmissuhteessa onnellinen ottamatta vastuuta itsestään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *