Miksi lapsiperhe päätyy eroon?

Kuten jokainen vanhempi tietää, elämä yhden tai useamman pienen lapsen kanssa on täynnä iloa ja hauskuutta. Yhtäkkisiä pusuja, iloista naurua asioista jotka aikuiset ovat jo unohtaneet, hassuttelua keskellä päivää ja mikäpä olisi suloisempi näky kuin syvässä unessa oleva pikkulapsi.

Lapsiperhe-elämässä on kuitenkin myös hyvin paljon synkkiä puoli, jotka saattavat viedä parisuhteen äärirajoille ja johtaa lopulta eroon. Vaikka eroaminen pikkulapsiaikana on useimmissa tilanteissa lasten kannalta surullista, voi se aikuisille tuntua ainoalta vaihtoehdolta ratkaista tilanne. Ylen uutisten artikkelin mukaan eroja tapahtuu eniten perheissä, joissa lapset ovat 2-4 -vuotiaita.

Miksi sitten lapsiperheen vanhemmat päätyvät eroon?

Ero johtuu harvoin yhdestä yksittäisestä asiasta. Paljon useammin se on väsymyksen päälle kasautunutta arkea, jossa jompi kumpi vanhemmista ei ota tarpeeksi vastuuta. Tai jossa ei osata kommunikoida omista tarpeista ja haluista. Tai jossa ei osata ottaa itselle omaa aikaa. Näistä kaikista asioista syntyy pieniä rakoja, jotka ajan kuluessa repeävät eron kuiluksi, jos asiaan ei puututa ajoissa.

Lisäksi pieni lapsi tuo pintaan paljon sellaista, mitä ei tarvitse kohdata ilman vanhemmaksi tulemista.

Omat lapsuuden traumat, kotielämä, vanhempien roolit, alkoholismi tai työnarkomania ja niiden aiheuttama poissaolevuus…kaikki nämä ovat asioita, jotka kuormittavat henkisesti, jos niitä joutuu käsittelemään yhtä aikaa pienen lapsen kanssa.

Kun arki tuntuu hirveälle taistelulle oman ajan ja elämän puolesta, voi esimerkiksi työkaverin hauskat jutut nähdä aivan uudessa valossa. Sellaisessa, jossa ei ole pyykkivuoria, kumpi-käy-kaupassa-ja-tekee-ruokaa -kiistelyä, tappelua siitä kumman vuoro on nousta yhtä aikaa lasten kanssa. Hauskojen YouTube-videoiden lähettely ja pikaviestimissä kirjoittelu voi olla hauska tapa saada vipinää arkeen – joskus se riittää sellaisenaan kantamaan vaikeiden aikojen yli, joskus se taas johtaa johonkin muuhun.

Osaatko ottaa ja antaa vastuuta?

Joskus arki voi myös tuntua kaatuvan toisen vanhemman päälle niin, että lasten vuoroviikkoasuminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta sen kannalta, että toinenkin joutuu ottamaan vastuuta arjesta. Voi olla, että vastuuta ei osaa itse antaa, tai toinen ei osaa sitä ottaa.

Erityisesti monesta äidistä tuntuisi varmasti ihanalta ajatus, että isä hoitaisi viikon ajan lapset päiväkotiin, kävisi kaupassa, tekisi ruuan, pesisi pyykit, sorttaisi kuivat, katsoisi onko lapsella tarpeeksi oikeankokoisia vaatteita syksyksi, varaisi neuvola-ajat ja hoitaisi kaiken sen koti- ja metatyön, mitä lapsiperhearkeen kuuluu. Tämä työ kasaantuu yleensä äitien niskaan ilman että kumpikaan vanhempi oikein ymmärtää, miksi äiti on nyt vähän väsynyt.

Äitinä kannattaa myös miettiä, ovatko kaikki ne asiat mitä perheen vuoksi tekee, tärkeitä.

Pitääkö lasten syntymäpäivistä tehdä niin hienot että niiden vuoksi valvotaan puoli viikkoa ja sitten kiukutellaan, kun väsyttää? Teetkö asioita siksi, että itse avoimesti tahdot, vai siksi, että kuvittelet että ne ovat muista kivoja (mutta salaa tahdot niitä itse?).

Myös isillä on tässä tärkeä paikka ottaa vastuuta! Kysyä puolisolta, mitä kaikkea kotona pitäisi tehdä, jos omaan silmään sellainen ei satu. Sanoa toiselle, että menepäs nyt siitä jonnekin tekemään omia juttujasi. Tai patistaa nukkuamaan sanomalla että “älä huoli, minä hoidan”. Jos tuntuu, että teet nyt jo paljon juttuja, niin tarkkaile tilannetta vielä uudelleen – Jennifer Senior kuvaa kirjassaan The Paradox of Modern Parenting tutkimusta, jossa isät olivat kokeneet lastenhoitoon käyttämänsä ajan 20% suuremmaksi mitä se todellisuudessa oli.

Eroaminen lapsiperheaikana

Oma tila ja yhteinen tila tuovat happea arkeen

Vaikka väsyneenä tuntuisi vaikealta ottaa omaa tilaa, on se katkeroitumisen estämisen kannalta elinehto! Jos omaa tilaa on vaikea saada kotona, niin kannattaa lähteä pois – vaikka jonkun perheenjäsenen tai sukulaisen luokse, jossa saa olla rauhassa. Tai hankkia säännöllinen harrastus, jonka aikataulua pitää muiden perheenjäsenten pitää kunnioittaa.

Toisaalta pariskunnan kannattaa myös pitää huolta siitä, että löytyy sellaista yhteistä aikaa, jota lapset eivät katkaise. Enkä tarkoita yhteistä aikaa vain seksille, vaikka sekin on tärkeää, vaan yhteistä aikaa jossa on aikaa nähdä ja kuulla millainen ihminen toinen oikein on tällä hetkellä. Mitä teitte yhdessä ennen lapsia?

Tärkein lääke: kuuntele ja juttele. 

Lapsiperhe-elämässä voi tuskin kuunnella liikaa. Samoin juttelu on tärkeää. Siitä, miten päivä on sujunut, mitä tänään on ajatellut, mitä kaipaa ja haaveilee, mitä pelkää. Aiheita on loputtomasti. Kannattaa jutella mahdollisimman paljon lasten läsnäollessa. Näin lapset oppivat, että omista tarpeista ja mahdollisista vaikeistakin asioista pitää ja kannattaa puhua. Tietysti tämä vaatii aikuisilta sitä, että juttelu on aidosti vastavuoroista eikä sitä, että toinen tiuskii ja toinen mököttää koneen takana.

Kannattaakin siis panostaa aidosti sekä omien tunteiden ilmaisuun mukavalla tavalla ETTÄ toisen kuunteluun. Kuunnellessa voi oppia yllättävän paljon uutta toisesta vielä monen vuoden jälkeenkin.

Oletko eronnut? Älä huoli. 

Tietysti on myös suhteita, jossa viimeinen käyttöpäivä saavutetaan samalla kun lapset ovat pieniä. Lapset ovat saattaneet korkeintaan vähän hidastaa tai nopeuttaa prosessia, mutta näitä suhteita ei mikään keskustelu pelasta. Ihmiset kasvavat eri suuntiin ja jos on alkanut olla toisen kanssa yhdessä kovin nuorena, voi aikuisuus kutsua kulkemaan eri teitä – sitten on vain parempi jatkaa eri suuntiin. Tällöin on tärkeintä varmistaa että kommunikaatiokanava pysyy auki toiseen vanhempaan ja lapsen kasvua tuetaan yhdessä, vaikka parisuhteen kannalta on päädytty eri teille.

Positiivista eroaminen on silloin, kun vanhemmus tuo mukanaan rohkaisua repiä itsensä irti esimerkiksi fyysistä tai henkistä pahoinpitelyä sisältävästä suhteesta.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole syyllistää ketään

Jos olet eronnut pienen lapsen vanhempi, niin menneisyyden vatvomista tärkeämpää on miettiä, miten toimit tulevissa parisuhteissasi. Kyllä, menneisyyttä on hyvä analysoida ennen uuteen hyppäämistä, mutta itsensä syyllistäminen on turhaa. Ero on sitä paitsi erinomainen paikka aloittaa itsetutkiskelu muutenkin – yksin tai muiden avustuksella. Tutustu vaikka Suomalaiseen eroseminaariin.

Jos taas olet lapsiperheellinen, joka pallottelee eroa mielessään yhtenä tulevaisuuden vaihtoehtona, niin kelkka on vielä käännettävissä! Juttele, pussaa, kehu ja ennen kaikkea kuuntele. Et ikinä tiedä, miten upeita puolia saat toisesta esille olemalla itse läsnä.

Eikä lasten hankkimista kannata jättää yrittämättä parisuhteen menettämisen pelossa. Kunhan vaan muistaa panostaa sekä itsetutkiskeluun että kommunikaatioon mielellään jo ennen lapsen syntymää, niin vanhemmuus on paitsi ihanaa itselle, niin tuo myös parisuhteeseen aivan uuden, mahtavan ulottuvuuden.

Kirjoitus on kirjoitettu heteronormatiivisesta näkökulmasta, mutta kaikissa perheissä käsitellään varmasti ihan samoja asioita. Sovella siis kirjoituksesta itsellesi tärkeitä osia. Samoin on perheitä, joissa isä huolehtii paljon enemmän kuin äiti.