Mikä on jäänyt kaduttamaan?

Uuden vuoden jälkimainingeissa moni blogi on täynnä ajatuksia uudesta elämästä ja niistä upeista asioista, mitä tulevaisuus on tuomassa. Itse päätin kuitenkin katsella hiukan menneeseen: mikä on jäänyt kaduttamaan?

1. En ostanut Helsingistä asuntoa silloin, kun ne olivat vielä järkevän hintaisia. Tämä on varmasti aika monella ajatuksissa. Olisi niin paljon helpompi elää jossain pk-seudun ulkopuolella, mutta kun koko oma elämä on täällä, niin mites sitä siirrät minnekään. Nykyinen koti on todella ihana, mutta se on silti vuokralla ja jokavuotinen vuokrankorotuslappu kiristää aina hetken vannetta. 

2. Sähelsin kaikkea epämääräistä töiden, harrastusten ja ihmissuhteiden osalta enkä oikeasti miettinyt, mihin haluan energiani suunnata. 

3. En harrastanut säännöllistä kuntoilua. Tämän näkee hyvin kiipeilyseinällä, kohta 8 vuoden kiipeilyistä huolimatta en ole mitenkään huipputasolla ja tulen tuskin sinne ikinä pääsemäänkään. 

Näiden vastapainoksi jäin myös miettimään, mihin asiohin olen erityisen tyytyväinen?

1. Aloitin itsetutkiskelun ajoissa silloin, kun elämäni ei ollut kovin pahasti solmussa, ja sain levottomalle energialleni pikku hiljaa oikean suunnan. Ja älä huoli, jos oma elämä tuntuu olevan solmussa, niin peruuttamattomasti solmussa se on vasta sitten, kun makaat haudassa etkä pysty tekemään sille itse mitään. Eli itsetutkiskelua ei ole ikinä liian myöhäistä aloittaa. Erityisesti jos aiot ikinä hankkia lapsia tai olet jo hankkinut, on tärkeää tarkastella omaa toimintaansa – aikuisten kanssa toimiessaan on jokainen vastuussa vain itsestään, mutta jos aikoo saattaa lapsia maailmaan on edesvastuutonta siirtää omia ongelmiaan heihin. Mikä tulee väistämättä käymään, jos ei itse käsittele päätään skarpiksi ensin. 

Matkakuume ajoi muun muassa Burning Maniin. Se oli kyllä ihan todella mahtava kokemus se!

Matkakuume ajoi muun muassa Burning Maniin. Se oli kyllä ihan todella mahtava kokemus se!

2. Matkusteluun on uponnut suurin osa rahoista (ja tämä on ehkä syy, miksi ylemmän listan kohta 1 ei toteutunut), mutta se on ollut sen arvoista. Tosin olen joskus miettinyt että mikä ihmeen pakko mua maailmalle ajaa – päivätöihin päästyäni olen viettänyt lähes kaikki lomani matkustellen niin, että kun loma on alkanut, on lähdetty rinkka selässä kentälle ja loman loppuessa palattu välillä suoraan aamukoneella niin että kotiin on päässyt vasta työpäivän jälkeen. Tämä sai selityksen, kun juttelin äitini kanssa hänen isänsä puoleisesta suvusta. Koko suku on täynnä levottomia kulkureita, jotka rakastavat tarinoiden iskentää. Näen itse todella selkeästi näiden geenien jatkumona (ja tällä lienee osuutta myös ylemmän listan kohtaan 2). 

3. Sain koulut (kauppakorkea  ja sen jälkeen valtiotieteellinen) päätökseen, vaikka se vaati aika paljon töitä. Päiväduunien limittäminen opiskeluun, matkustelu toiselle paikkakunnalle 170km päähän sekä muiden asioiden sumpiliminen oli haastavaa ja vaati venymistä (5.46 juna anyone?), mutta oli kaiken sen arvoista. En tiedä sinänsä onko itse tutkinnoista nyt ollut sen suurempaa hyötyä (opiskelujen sisällöstä kyllä), mutta kyllä painaisi jos koulut(t) olisi vielä kesken. Niinkuin mikä tahansa muu keskeneräinen asia. 

4. Bonuksena vielä kirja. Moni puhuu siitä, että haluaisi julkaista kirjan, levyn tai muun taiteellisen tuotoksen, mutta ei saa koskaan tehtyä asialle mitään tai ainakaan vietyä projektia loppuun. Oma teokseni Hakusanamainonnan ABC on kuivahko ammattikirja (ja sitä varten tekemäni verkkosivut aika markan), mutta silti, tuote on Ihan Oikea Julkaistu Kirja. 

Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri sen ansiosta pidän itseäni onnellisena. Ehkä itsetuntemuksen myötä kehittyy joka päivä hiukan parempi ymmärrys siitä, että vaikka kaikki ei mene täydellisesti, on elämä silti ihan jees. Miltä sinun oma listasi näyttää?