Mikä estää meitä toteuttamasta unelmiamme?

Helsinki–Berliinin kansikuva

Olen toteuttanut tänä kesänä yhden pitkäaikaisista unelmistani: olen julkaissut romaanin Helsinki-Berliini. Julkaisemisen lisäksi olen rakentanut kirjaan liittyvän sivuston, toteuttanut joukkorahoituskamppiksen sekä tehnyt muuta markkinointia. Olen kuitenkin ihan pienestä pitäen rakastanut erilaisten tarinoiden kirjoittamista ja Helsinki–Berliininkin tekstin aloitin vuonna 2010. Miksi sain ensimmäisen romaanini ulos vasta vuonna 2015?

Tämä ajatus sai minut pohtimaan laajemminkin sitä, mikä estää meitä toteuttamasta unelmiamme. Melkein jokaisella on varmasti jotain, mitä haluaisi tehdä, jos vain…

Mikä nuo kolme pistettä sitten aiheuttaa?

Pelko

Koin itse kirjaprojektin eri vaiheissa monenlaisia pelkoja. Kirja on konkreettinen tuotos ja valmistuttuaan jokainen lukija on sen kriitikko. Voi olla, että saamme aloitettua jotain innostuksen vallassa, mutta kun innostus hiipuu, iskee pelko. Entä jos en olekaan tarpeeksi hyvä? Entä jos muut nauravat tuotokselleni? Entä jos minut lytätään täysin vaikka olen panostanut tähän sydänvereni?

Pelon kanssa ei auta muu kuin oppia elämään, sillä muuten unelmien toteuttaminen tyssää alkuunsa. Itse olen todennut että olen kirjoittanut kirjan itseäni enkä muita varten. Tietysti on hieno homma jos kirjaa myydään, mutta jos tekstistäni ei tykätä, ei voi mitään.

Huono priorisointi

Jokaisella meistä on paljon tekemistä. Mutta suurin osa meistä pystyy aivan itse määrittelemään päiviensä kulun; töissä pitää tietysti käydä mutta harvaa pakotetaan esimerkiksi harrastuksiin tai telkkarin edessä loikoiluun.

Unelmien toteuttaminen vaatii oman aikansa ja tällöin se aika on pois jostain muusta – mutta se askel on otettava, jos oikeasti haluaa saada tiettyjä asioita aikaiseksi. Itselläni kärsi kiipeily. Yöunista en voi tinkiä tai muuten kuljen päivät ihan koomaisena. Liikuntaharrastusta en voinut/halunnut tiputtaa kokonaan poiskaan, mutta vähensin vain kertoja ja sain tällä tavalla lisää tunteja vuorokauteen.

Unelman toteuttaminen tuntuu jotenkin hähmäiselle

Jos unelmana on olla kirjailija tai rock-tähti, voi matka parrasvaloon tuntua todella pitkälle.

Kuten mikä tahansa tavoite, myös oma unelma kannattaa pilkkoa osiin. Aivan ensiksi kannattaa selvittää, mitä unelma realistisesti vaatii. Mikä unelmassa viehättää – sekö, että muut ihailevat vai se, että pääsee tekemään jotain, mitä rakastaa? Jos kaipaa muiden palvontaa, suosittelen ensin tutkimaan itseään että mistä tällainen halu kumpuaa, ja paikkaamaan kolot aivan muilla asioilla kuin julkisuudella. Sillä mikään lauma jees-miehiä ei täytä tyhjiötä, joka syntyy oman itsensä arvostuksen puutteesta.

Jos taas unelma on tehdä enemmän jotain mitä rakastaa, on lähtökohta terveempi. Onko unelman pakko olla niin “iso” mistä on haaveillut, vai riittäisikö jokin pienempi etappi ainakin aluksi. Jos haaveilee rock-tähteydestä, voisiko kavereiden kanssa koottu autotallibändi ajaa asian?

Itse halusin julkaista kirjan, mutta en jäädä isojen kustantamojen varaan sen suhteen, hyväksyttäisiinkö tekstiäni julkaisuohjelmaan ja saisin kirjan tätä kautta ulos. Samalla halusin päättää itse markkinoinnista jne. niin myös testata itse uudenlaista (maailmassa ensimmäistä kertaa?) tapaa julkaista kirja luku kerrallaan. En usko, että mikään kustantamo olisi tähän suostunut – onhan kirja noin vuoden päästä ilmaiseksi luettavissa. Koska hommaa oli paljon, tein itselleni listan kaikista niistä askeleista, mitä kirjan kirjoittaminen, julkaisu ja markkinointi vaativat, ja sitten ruksin kohdat yksi kerrallaan kun olin niitä tehnyt. Näin minulla oli aina jotain helppoa ja konkreettista, mihin tarttua, kun ehdin edistää projektia.

Lyhytjännitteisyys

Moni voi haaveilla vaikkapa maailmanympärimatkasta. Sellaisen toteuttamiseen ei kuitenkaan tunnu ikinä löytyvän rahaa, joten sitten unelma jää. Maratonkin olisi kiva juosta, mutta muutaman kerroksen nouseminen hengästyttää.

Unelma voi olla hyvinkin epärealistinen tässä hetkessä, mutta toteutettavissa ehkä vuosien päästä, kun omat kyvyt/resurssit ovat kasvaneet. Selkokielellä tämä tarkoittaa vaikkapa sitä, että vaikka pitkän reissun aiheuttamat taloudelliset panostukset on järkevää toteuttaa askel kerrallaan, vaikka aika tuntuisi siten kovin pitkälle. Reissuraha ei tipu taivaasta kerralla, mutta oman talouden järjestely ja kustannusten realistinen pohtiminen voivat saada aikaan sen, että jos nyt säästää kuukausittain tietyn summan matkatilille, voi reissuun lähteä vaikka kolmen vuoden päästä. Kolme vuotta voi tuntua ikuisuudelle, mutta nopeasti se sujahtaan.

Maratonin sijaan voisi ensin juosta viisi, sitten kymmenen ja lopuksi parikymmentä kilometriä sekä samalla miettiä, onko pitkänmatkanjuoksu sittenkään se laji, mistä haaveilee.

Aikaansaamattomuus

Joskus on vain kausia, ettei saa mitään aikaan. On kivempi maata sohvalla tai pulista kavereiden kanssa kuin patistaa itseään hommiin. Jos tällaiset ajat venyvät, ne tietävät että unelma on taas askeleen kauempana.

Unelmien toteuttaminen vaatii työtä. Kyllä, se työ on suurimmalta osalta kivaa, mutta joskus siihen on vain niin kovin vaikeaa ryhtyä. Tämän vuoksi joskus on vain pakotettava itsensä hommiin. Ei kuulosta kovin seksikkäältä, mutta jos inspiraatiota jää aina odottamaan, saa odottaa lopun ikäänsä.

Entäs sitten?

Unelmien toteuttamisessa on hauskaa ja jännittävää se, että mitäs sitten tapahtuu, kun on päässyt perille? Jos kovasti pelkää että pettyy, kannattaa miettiä kohdan “pelko”-ajatuksia ja keskittyä pelkäämisen sijaan unelman toteuttamiseen. Kyllä sitä ehtii pettyä sitten myöhemminkin, jos niikseen tulee, ei sitä tarvitse etukäteen panikoida.

Itselläni unelman toteuttaminen herätti “nälkä kasvaa syödessä”-ilmiön ja aion kirjoittaa lisää kirjoja – olihan Helsinki–Berliinin tarkoitus olla alun perinkin Ihmiset suviyössä -trilogian 1. osa. Nyt on vain vaikea valita, mistä vuosien saatossa kesken jääneestä romaanin käsikirjoituksesta jatkaisin…vai lähtisinkö pyörälenkille vai lukisinko vain mielenkiintoista dekkaria? Taitaa olla niin, että vaikka on saanut yhden unelman valmiiksi, on aina hyvä skarpata itsensä suhteen siinä, että jatkaa seuraavienkin unelmien metsästämistä.