Menneisyysprojekti

Itsetutkiskelussa on hyötyä työkaluista, joiden avulla on helpompi ymmärtää, kuka on. Itselläni on ollut viimeiset viisi vuotta työn alla “menneisyysprojekti”, jota olen toteuttanut aina silloin tällöin. MP on auttanyt minua ymmärtämään sen, miten menneisyyteni on vaikuttanut siihen, kuka olen tänä päivänä ja miksi toimin juuri niin kuin toimin. Asiaa sivutaan myös tällä hetkellä luvun alla olevassa kirjassa Tunnelukkosi, jossa pohditaan myös sitä, miten menneisyys vaikuttaa nykypäiväämme.

Menneisyysprojektia on hyvin helppo toteuttaa joko menemällä konkreettisesti paikan päälle tai pohtimalla asioita päässään vaikka pyörälenkillä. Idea on pyrkiä teleporttaamaan itsensä takaisin joihinkin paikkoihin tai aikakausiin ja kokea niitä tunteita, joita paikat ja aikakaudet herättävät. Menneisyysprojektia kannattaa kokeilla erityisesti silloin, kun matkustaa kesälomalla lapsuutensa maisemiin

MP:ssa idea on jakaa elämä teemoihin ja pohtia sitten yhtä teemaa kerrallaan. Teemat voivat olla paikkaan tai aikakauteen liittyviä, aikajärjestyksessä tai tiettyihin tunteisiin kiinnittyviä. Teemoittelussa voi käyttää esimerkiksi paikkoja missä on asunut, käytyjä kouluja tai vaikka niitä aikoja, jolloin on ollut erityisen onnellinen tai onneton. Elämäänsä voi käydä läpi myös kronologisesti vuosi kerrallaan.

Menneisyysprojektia voi toteuttaa käytännössä usealla eri tavalla. Koti on paikka, joka herättää meissä paljon erilaisia tunteita. Ajatukset kodista voivat lämmittää ja ilostuttaa, koti on saattanut olla maailman paras paikka. Tai sitten kotiin voi liittyä paljon synkkiä tunteita ja se on ollut maailman viimeinen paikka, minne on halunnut mennä. Ensimmäinen tapa hyödyntää menneisyysprojektia onkin mennä paikkoihin, joissa on asunut tai joita on pitänyt kotinaan. Nämä kaksi eivät välttämättä ole samoja asioita; joku on voinut asua vanhempiensa kanssa, mutta tuntenut eniten olonsa kotoisaksi mummolassa. Tällaisessa tapauksessa kannattaa vierailla molemmissa ja miettiä, miksi on näin kokenut. Parhainta on, jos entisille kotiseuduille pääsee kävelemään tai pyöräilemään. Jos on asunut kerrostalossa, kannattaa mennä ihan konkreettisesti rappuun sisälle ja istahtaa hetkeksi alas rappukäytävän portaalle. Jos on asunut omakotitalossa, kannattaa valita paikka, josta vanhaa kotitaloa voi hetken tarkkailla.

On kuitenkin mahdollista, että kotipaikka on jossain, minne ei pääse käymään. Tällöin kannattaa varata oma aika ja paikka pään sisäisille vierailuille. Sitä voi tehdä esimerkiksi rauhallisten pyörälenkkien aikana tai sängyllä loikoillessaan. Tärkeintä on, että antaa itsensä kokea niitä tunteita, joita entiset kotipaikat herättävät. Tunteiden heräämisessä kannattaa olla mahdollisimman rehellinen itselleen ja antaa tunteiden tulla ulos juuri sellaisena, kuin ne tulevat ja olla analysoimatta. Mitä näet? Mitä kuulet? Mitä tuoksuja haistat? Miltä ympäristö tuntuu – onko ympärilläsi paljon teräviä kulmia vai tuntuvatko materiaalit käteen mukavilta? Miltä ruoka maistui? Samaa toimintatapaa voi soveltaa myös muihin paikkoihin, joissa on viettänyt paljon aikaa tai jotka olivat elämän kannalta muuten merkityksellisiä hyvässä tai pahassa.

On myös muitakin tapoja valita teema kuin kotipaikan perusteella. Menneisyysprojektia toteuttaessaan voi esimerkiksi käydä läpi eri kouluasteet ja miettiä, millainen oma rooli oli koulussa ja miksi. Oliko koulussa kivaa vai ei? Mikä oli erityisen mukavaa ja minkä olisi voinut jättää väliin? Vaihteliko käsitys koulusta eri luokka-asteilla?

MP toimii myös tunteita käsiteltäessä, voi esimerkiksi pohtia, milloin elämä tuntui kivalle ja milloin ei. Mikä yhdistää niitä aikakausia, joita ajatellessa tuntuu onnelliselle ja miten ne eroavat niistä ajoista, jotka tuntuvat onnettomille? Millaisina aikakausina on kokenut pettymyksiä, surua, vihaa tai iloa?

Menneisyysprojektin teemoittelu voi olla myös ihmiset: millaisia ystäviä matkan varrella on ollut ja miksi? Onko ystäväpiiri vaihtunut paljon vai edelleen sama mitä hiekkalaatikolla? Millaiset ihmiset ovat käyttäneet auktoriteettia ja miten heihin on reagoinut? Millaista elämä oli entisten tyttö- tai poikaystävien kanssa?

Menneisyysprojektin herättämät tuntemukset eivät ole aina mukavia. Kuitenkin koska olemme aikuisia, on monesta asiasta mahdollisuus päästä yli ja jättää menneisyyden haamut taakseen. Kuitenkin jos heräävät muistot ovat liian voimakkaita nykyiseen elämäntilanteeseen, voi kesken menneisyysprojektin hypätä nykyaikaan ja jatkaa tilannetta myöhemmin. Niihin kannattaa ehdottomasti palata myöhemmin, sillä usein ne jäävät muuten kummittelemaan loppuelämän ajaksi. Jos esimerkiksi on itse ihminen, joka pakenee mieluummin kuin kohtaa vaikean tilanteen, voi menneisyytensä kohtaaminen olla erittäin hyödyllistä. Vaikeiden asioiden keskellä kannattakin vetää pari kertaa syvään henkeä ja muistuttaa itselleen, että kyse on vain muistoista eikä nykyajassa tapahtuvista asioista. Jos asiat ovat kertakaikkiaan liian rankkoja yksin tai perheen/ystävien kanssa läpi käytäviksi, on terapeutin sohva turvallinen vaihtoehto.

Analyysin vuoro on vierailun jälkeen. Millaisia tuntemuksia eri paikat herättivät ja miten nämä tunteet vaikuttavat edelleen nykypäivässä. Miltä kehossa tuntui? Tuliko päänsärky, vai tuntuuko kevyemmälle ja energiselle? Oliko paikoissa vierailu helppoa, vai pitikö se tehdä vastahakoisesti? Palautuiko mieleen jotain, mitä ei ollut ajatellut vuosiin? Olisiko muistoista hyvä puhua esimerkiksi jonkun perheenjäsenen kanssa? Ajatukset ja analyysin voi kirjoittaa päiväkirjaan, mutta se ei ole välttämätöntä. Kirjoittaminen auttaa seuraamaan omaa kehittymistä, mutta jos se ei tunnu luontevalle, ei asioita kannata “kirjoituspakon” vuoksi jättää tekemättä.

Kuinka usein menneisyysprojektia tulisi toteuttaa? Niin usein kuin tärkeältä tuntuu tai aika antaa myöden. Voi aloittaa heti pohtimalla vaikka ensimmäisen luokan käymistä aja palata asiaan viikon tai kuukauden päästä. Asioita voi käydä läpi systemaattisesti tai sitten vaan satunnaisesti valita aina eri ajankohdan tai tunteen. Lisäksi jos on kerran käynyt menneisyysprojektin vuoksi vanhassa kotipaikassaan, voi paikkaan palata vuosien jälkeen ja pohtia, herääkö erilaisia tuntemuksia mitä edeltävällä kerralla.

Menneisyysprojektin tiivistys: valitse teema kuten paikka, aikakausi, tunne tai kronologinen ajankohta. Käy paikassa joko fyysisesti tai pääsi sisässä. Anna tuntemusten kulkea ruumiisi läpi. Jälkeenpäin analysoi tuntemuksia ja mieti, miten ne vaikuttavat edelleen tämän päivän elämääsi. Pyri pääsemään vaikeista asioista yli ja oppimaan itsestäsi. Toista.

Hyvää matkaa!

One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *