Lukijan tarina: M ja iso elämänmuutos

Pyysin aiemmassa elämäntarinabloggauksessani lukijoita lähettämään oman elämänsä tarinoita. Nimimerkki M ehti ensimmäisenä, hän kertoo isosta muutoksesta elämässään. Tässä on hänen inspiroiva tarinansa, olkaa hyvä!

“Kerron viimeisestä kuluneesta vuodesta. Vuoden aikana on tapahtunut sellaisia asioita, joita on ollut erittäin vaikeaa työstää, mutta ilman niitä asioita olisin saattanut jatkaa virheellistä tietä elämässäni. Vuosi alkoi erosta pitkästä parisuhteesta, jonka päätöstä oli pitkitetty aivan liian kauan. Aika kului ja päätöstä oli vaikea kohdata koska todelliset, yksinkertaisimmat yhteensopimattomuuden syyt olivat liian piilossa. Kun ero tuli ja muutimme erilleen, meni pieni hetki jolloin puuskutin eteenpäin kuin minijuna, hoitaen asuntoasioita.”

Vaikka tietää, että eteenpäin pitää mennä, voi se silti olla tuskallista

“Viikot menivät mekaanisesti eteenpäin. Sitten tuli suru ja hätäännys, hirveä luopumisen tuska. Oli kuin joku läheinen olisi kuollut. Tiesin todella, että seurustelusuhde oli loppunut iäksi enkä edes olisi halunnut palata entiseen, mutta ystävän menettäminen tuntui järjettömältä. Miten lähes vuosikymmenen kestänyt yhdessäolo voi loppua niin yhtäkkiä? Vähitellen päiviin hiipivät paniikkikohtaukset. Se tarkoitti minun kohdallani pelkoa yksin jäämisestä, pelkoa väsymisestä, itkun jatkumista, päämäärättömyyden tunnetta, tunnetta siitä että happi loppuu, ja ennen kaikkea vierasta oloa kehossa ja ympäröivässä maailmassa.”

Mutta miten kääntää suunta parempaan?

“Olin viikon poissa töistä, koska itku jatkui sielläkin. Matkustin sukulaisteni luo pohjoiseen ja rauhoituin vähän, tiesin että siellä olin turvassa ja saatoin puhua ja olla vapaasti. Päätin kuitenkin että en jatka sairaslomaa, koska tavallinen perusarki on minulle hyvä, olen sitä mieltä että tarvitsen jonkin verran tuttuja rutiineja. Kuulin että minun kannattaisi kuunnella itseäni, tehdä niitä juttuja mistä pidän, tavata ystäviä enemmän. Teinkin niin, mutta homma kääntyi päälaelleen: juttelin kaikkien kanssa samasta surusta, jaoin surullisuutta ympärilleni, en osannut nauraa. Kävin ulkona, join liikaa, tunsin oloni typeräksi ja ulkopuoliseksi koko ajan. Mietin, miksi kohellan?”

“Ei vapaus tarkoita sitä, että voi heittäytyä sellaiseksi, mitä ei ole tai arvosta. Vaikka olenkin haaveillut itseni tiettyihin kuvioihin, se voi olla etten viihdykään tilanteessa, jossa haave on tosielämää. Todellisuudessa levollisuuteni on turvallisessa kuviossa nimeltä perhe, eläimet, luonto, koti. Sitä ei ole ollut niin pitkään aikaan, että levollisuuteni ja turvallisuudentunteeni on ollut vuosia ikäänkuin uinumassa. On se siellä ja välillä tulee esiinkin joissain tilanteissa. Hyvä, että se on siellä. Tämä on yksi kuvailu onnellisuudentavoittelulle, josta kerrotaan, että se on meidän jokaisen tärkein ja halutuin toiminta elämässä.”

“Otin myös yhteyttä mielenterveystoimistoon, ja olisin saanut aikoja heti, mutta kesäloma oli tulossa ja olin jo sopinut menoista koko loman ajaksi, enkä halunnut perua niitä koska tiesin että koko loma itsessään olisi minulle vain hyväksi. Viikko kavereiden kanssa Berliinissä ja kolme viikkoa sukulaisten luona. Toki se oli ensimmäinen loma pitkään aikaan sinkkuna, ja jokainen tuleva päivä ja viikko erilainen kuin ennen. Siksi valitsinkin lomailun. Suurimmaksi osaksi tavallista ja rauhallista arkielämää, tiedon siitä, että vaikka osa omasta maailmasta kellahtaakin päälaelleen, niin silti iso osa siitä on yhtä hyvä kuin aina ennenkin. Totta puhuen jännitin ennen Berliiniin menoa, saanko paniikkikohtauksen keskellä kaupunkia ja joudun selittelemään ihmeellisiä juttuja muille. Viikko oli kuitenkin tosi mukava, kun seuranani oli tavallisia, mukavia, tasapainoisia aikuisia ihmisiä. Saatoin valita menoni ja menemättömyyteni. Viikkoon sisältyi myös opetusta itsenäisyydestä, vapaudesta, yhteenkuuluvuudesta, hyväksymisestä ja inhimillisyydestä. Se oli hyvä viikko.”

Omista jutuista vahvuutta olemiseen

“Häivähdyksiä ilon kuplahduksista olen kokenut kun olen perustanut kissahotellin, kotonani on tähän mennessä vieraillut kolme kissaa. Eläimet ovat niin kivoja! Eipä tarvi kummempia koohkata kun jo häntä heiluu tai kuuluu hurina. Erittäin iloinen asia on ollut myös se, että olen käynyt jumpissa enemmän ja alkanut hoitamaan kehoani. Olen kärsinyt vuosia päänsäryistä ja välillä migreenistäkin. Samoin selkävaivat ovat ikuinen osa elämääni. Lievitystä niihin antaa – yllätys yllätys – liikunta. Päänsäryt ovat kadonneet 90-prosenttisesti, selkävaivat ovat hankalampi alue, mutta pikkuhiljaa tilanne paranee. Minulla on onneksi ystävä joka on ammatiltaan hieroja, ja saan käytännössä milloin vain ajan haluan pilkkahintaan. Päänsärkyihin myös on auttanut alkoholin vähentäminen.”

Eläinten hoitaminen voi auttaa läsnäoloon.

Eläinten hoivaaminen pakottaa elämään hetkessä.

“Olen käynyt juttelemassa elämästäni ja itsestäni psykologin kanssa, ja oli mukavaa löytää sellainen ihminen, jonka kanssa homma toimii. En millään muotoa koe tarpeelliseksi aloittaa varsinaista terapiaa, koska saan iloa ja helpotusta kevyemmästäkin juttelusta. Keskustelujen kautta olen oivaltanut olevani todella vahva, rohkea ja hyvä ihminen. Ja sen, että vääränlainen arki ennen oli minulle huono juttu. Olen saanut voimaa ja uusia ajatuksia, tehnyt paljon ajatustyötä. Väsynytkin jo välillä ainaiseen pohtimiseen. Olen kuullut ystäviltäni hienovaraisia viittauksia asioissa vellomisen lopettamiseen tai vähentämiseen. Olen toiminut työssä vähän eri tavalla kuin ennen, en panosta siihen enää läheskään yhtä paljon kuin ennen; annan siis vain sen verran, mitä saan takaisin. Mainittakoon että työni itsessään on mielenkiintoista ja palkitsevaa, vaikkakin vain tämänhetkinen työpaikkani on negatiivisen energian lähde. Mutta kuten sanoin, olen oppinut tomimaan niin, ettei se vaikuta paljon siviilielämääni.”

Yllättävissä tilanteissa voi oppia omista vahvuuksistaan

“Pari viikkoa sitten, lokakuun lopulla, sattui ikävä tapaus. Jouduin –  tai satuin – tilanteeseen jossa nuori mies yritti itsemurhaa viiltelemällä ranteitaan auki. En voi kertoa julkisesti enempää yksityiskohtia tapauksesta, mutta haluan kertoa omista tuntemuksistani. Olin ensimmäinen joka sattui tilanteeseen miehen tullessa toisiin ajatuksiin. Hän siis oli piilossa muilta, mutta tuli esiin ja pyysi itse apua. Autoin käärimällä haavoja paperiin, rauhoittelemalla ja silittelemällä shokissa olevaa miestä. Juttelin hänelle ja sanoin että ei ole mitään hätää, mikä osittain olikin totta, koska veri ei suihkunnut, se vain valui. Olin kuin Muumimamma, rauhallinen, ääneni oli pehmeä ja rauhoitteleva, käteni lämpimät ja pulssini normaali. Olisin halunnut sulkea hänet syliini, puhaltaa ja suukotella pipin pois.”

“Muu apu tuli pian paikalle ja lähdin tilanteesta, juttelin hieman toisen ihmisen kanssa ja sain halauksen. Myöhemmin minut palkittiin kukkasin. Menin sairaalaan tapaamaan häntä antaakseni kukat hänelle, mutta en löytänyt häntä mistään. Varmasti ei kukaan muu pääsekään kuin omainen paikalle, ihminen tarvitsee suojelua tällaisissa tilanteissa. Olisin päässyt kriisiapuun niin halutessani, mutta yllätyksekseni vaikka koin pientä shokkia jälkeenpäin, tuntemukseni ovat olleet lähinnä surua ja myötätuntoa, eivät kuitenkaan lainkaan itseäni heikentäviä. Olin vahva ja autoin, se ei ollut minulta pois.”

“Saman viikon lopulla kuulin ystäväni lähiomaisen poismenosta. Kuolema oli hänelle tiedossa, mutta suru ja järkytys tietenkin voimakas.”

“Ikävyyksien viikko.”

“Tasainen, terveellinen, arjellinen elämä on nyt edelleen paikallaan. Olen vähitellen alkanut nauraa, opiskella asioita (en koulutuksessa vaan pieniä asioita arjessa), olen myös osallistunut näytelmäkursseille. Nautin siitä erityisesti.”

Tällainen oli nimimerkin M tarina. Kiitos vielä paljon hänelle koskettavan tarinansa jakamisesta! Lisää tarinoita voitte lukea Lukijan tarina -kategoriasivuilta, kunhan niitä kertyy. Eikun meiliä tulemaan! Kirjoittaminen on paitsi ajatuksia selkeyttävää, myös voimaannuttavaa. Ja jos kirjoittaessa tuntuu, että tarina onkin liian henkilökohtainen jaettavaksi, voit lähettää siitä vain osia tai olla lähettämättä ollenkaan. Kunhan kirjoitat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *