Klettersteig eli via ferrata – unohtumaton ja elämyksellinen tapa lomanviettoon

Hyvää vaihtelua kalliokiipeilylle

Via ferrata Itävallassa. Metalliset askelmat ovat osa Stuibenfallin klettersteigia eli via ferrataa, joka kulkee upean, 159 metriä korkean vesiputouksen lähellä. Yksi vesiputouksen katselutasanteista näkyy alhaalla oikealla.

Miten via ferrata liittyy itsetuntemukseen? Hypätään hetkeksi itsetuntemuksen pohdiskelusta käytännön asioihin. Kun oppii tuntemaan itseään paremmin, saattaa löytää uusi harrastuksia. Via ferrata eli klettersteig on ollut tällainen itselleni- olen löytänyt aivan uuden ulottuvuuden matkailuun sen ansiosta.

Rakastan vuoria, mutta kaipaan vaeltamista monipuolisempaa ja jännittävämpää liikuntaa. En millään muotoa väheksy vaeltamista, se on mahtavaa, mutta klettersteig-seikkailureitit yhdistävät kiipeilyn ja vaeltamisen parhat puolet ja ovat oivaa tekemistä alppilomaa suunnitteleville. Seikkailureitit sopivat kaiken tasoisille ja -ikäisille eikä kiipeilykokemusta välttämättä tarvita. Toisaalta jos 7a:t menevät heittämällä, niin klettersteigit voivat tarjota elämyksiä, jota ei pelkästään kiipeilemällä saa. Via ferratoja löytyy kaikista isoimmista alppimaista; eniten reittejä on Itävallassa ja Italiassa. Itävallassa ja Saksassa reitit kulkevat nimellä klettersteig, Italiassa, Ranskassa ja Sveitsissä niitä nimitetään via ferratoiksi.

Varmistus tapahtuu klippaamalla (kiipeily)valjaissa kiinni oleva varmistussetti reitillä kulkevaan vaijeriin. Varmistussetissä on ikään kuin kaksi häntää, joiden päässä on sulkurengas. Nämä klipataan vaijeriin, niin että hännistä on irti yksi kerrallaan. Sulkurengas on hiukan erityyppinen kuin kiipeilyssä, jotta se on helppo avata ja sulkea yhdellä kädellä. Varmistussettejä vuokrataan Alppiseuduilla urheilukaupoissa ja turistitoimistoissa, päivähinta vaihtelee kympin molemmin puolin. Ostettuna settien hinnat lähtevät noin 80 eurosta. Varmistussettiä ei kannata yrittää itse rakentaa nauhalenkeistä ja sulkurenkaasta vaikka valmiin setin hinta tuntuisi kalliilta; katso alla oleva video siitä, miten eri varmistussetit toimivat putoamistapauksessa.

Klettersteig-setin toimivuustesti

Reitit kulkevat pitkin kauniita alppilaaksoja, metsiä ja vuorenseinämiä. Vaikeissa kiipeilykohdissa voi seinään olla pultattuna erilaisia metallisia askelmia, joista on helppo ottaa tukea. Viereisessä kuvassa askelmat on tehty sileämmälle osuudelle, jonka läpi kulkeminen voisi olla muuten haastavaa. Kavutessa vaijeriakin voi käyttää hyödyksi. Trekkauksen ja kiipeilykohtien lisäksi reiteillä voi olla esimerkiksi skrämbläystä kivikkoa pitkin ylös tai päätä testaavia vaijerisiltaosuuksia. Reitti saattaa alkaa lähes suoraan parkkipaikalta tai sitten vaijerin alkuun täytyy trekata. Vaikeustasoluokitus vaihtelee hiukan maittain, itävaltalaiset merkitsevät reittinsä greideillä A-E. A:n tasoinen reitti on iisihköä kävelyä tai pientä ylämäkeä, ja E-reiteillä saa huhkia kroppansa kipeäksi kiivetessään tiukasti negatiivisiä seinänpätkiä. Joissakin reiteissä on exit-kohtia, eli jos voimat loppuvat kesken, voi siirtyä polulle. Reiteillä saattaa myös olla kiertokohta, jossa vaikeimman osuuden voi ohittaa helpompaa kautta.

Ensimmäisillä kerroilla suosittelen mieluummin liian helppoa kuin liian vaikeaa reittiä. Jos kiipeilyä tuntuu kevyeltä, voi olla tukeutumatta vaijeriin ja hyödyntää pelkästään kallion muotoja ylös kapuamisessa. Vaikeutta ferratoihin tuo paitsi fyysinen rankkuus, niin myös esimerkiksi ilmavuus. Reittien pituus ja tyyli vaihtelevat paljon, lyhimillään reissusta selviää puolessa tunnissa ja jotkin reitit puolestaan kestävät koko päivän. Klettersteigien hienous on siinä, että kenenkään ei tarvitse jäkittää varmistamassa, vaan kaikki pääseävät kiipeämään yhdessä. Toisaalta myös yksin voi lähteä metsästämään upeita via ferratoja, kunhan vain ilmoittaa majapaikkaansa minne on lähtenyt ja koska olisi tulossa takaisin.

Klettersteig- eli via ferrata -varusteet

Hankittavien varusteiden lista on kiipeilyharrastajan kohdalla lyhyt, yleensä varmistussettiä lukuun ottamatta kaikki muut löytyvät jo valmiina. Ei-kiipeilijä saa yleensä vuokrattua paitsi varmistussetin, niin myös valjaat, kypärän ja joissain tapauksissa vaelluskengätkin. Eli omasta puolesta ei tarvitse olla muuta kuin sopivat vaatteet ja laukku/reppu eväitä, varavaatteita ja juomia varten. Välttämättömiä varusteita ovat: varmistussetti, valjaat, vaelluskengät ja kypärä. Mukavuutta lisääviä (ja mielestäni myös välttämättömiä) varusteita ovat eväsreppu juomineen, hanskat, kypärän alle puettava huivi (suojaa myös auringolta) ja aurinkorasva. Kiipeilystä tuttu lehmänhäntä (eli nauhalenkki + sulkurengas) on myös hyvä ottaa mukaan, sillä sen avulla voi lepuuttaa vaijeriin kiinnittyen. Tavarat on hyvä kantaa laukussa, joka pysyy tiukasti selässä (eli kätevimmin repussa, jossa on vielä lantiohihna pitämässä reppua paikoillaan). Juomavesi on kätevintä pitää reppuun menevässä juomapussissa, josta tulee ulos letku. Näin juomapulloa ei tarvitse erikseen kaivaa repun uumenista.

Sitten päästäänkin omaan suosikkiini, eväiden syömiseen

Vaikka lähtisi lyhyemmällekin reitille, kannattaa varata mukaan tarpeeksi vettä ja eväitä. Maisemat ovat aika hulppeat eikä niistä tajua aina kiivetessään nauttia, joten evästauolla voi fiilistellä senkin edestä. Evääksi voi varata leipien lisäksi pähkinöitä, suklaata, salamia, hedelmiä, energiajuomia…mitä nyt vaan sattuu kaupasta löytymään. Urheilujuoma voi auttaa siihen, että nestetasapaino säilyy. Erityisesti kuumina päivinä kannatta siis huolehtia siitä, että joko syö tai juo riittävästi suolaista ravintoa.

Kevyistä sadevaatteista on hyödyä, sillä sää voi vaihdella vuoristossa nopeasti. Mukavimpia klettersteigit ovat puolipilvisellä tai aurinkoisella säällä. Sade muuttaa reitit ikävän liukkaiksi ja ukkosella ne ovat hengenvaarallisia. Säätilaa kannattaa siis tutkia etukäteen ja muistaa, että se on usein laaksossa erilainen mitä vuorella. Matkavakuutuksen osalta on hyvä tarkistaa, että se kattaa myös via ferratoilla tapahtuneet onnettomuudet. Onnettomuudet ovat onneksi harvinaisia ja niiden pelossa ei klettersteigeja kannata jättää väliin. Tärkeintä on, että muistaa klipata aina niin että toinen “häntä” on edelleen kiinni vaijerissa.

Klettersteigit eli via ferratat

Klettersteig-kirja on iso apu via ferrata -matkailua suunnitellessa.

Lisää tietoa

Netistä löytyy paljon tietoa klettersteigeistä ja via ferratoista:  Wikipedia-artikkeli valaisee reittejä yleisesti, klettersteig.de ja via-ferrata.de kertovat yksityiskohtaisempia tietoja reiteistä eri maissa. Jos aikoo kiertää lomallaan useamman reitin, kannattaa hankkia kirja. Nettiin ei välttämättä pääse ja paperinen opas auttaa vaihtamaan suuntaa tien päällä. Kirjassa on yleensä kuvaukset reiteistä ja varoituksia, jos reiteissä on jotain hasardia. Varoitukset kannattaa ottaa vakavasti, sillä niitä ei ole merkattu kirjoihin turhaan.

Osa klettersteigeistä on saavutettavissa vain autolla, mutta monet reitit alkavat myös suoraan kylästä tai kaapelihissin yläasemalta, eli ne ovat hyvin julkisilla lomailevan saavutettavissa. Suurinta osaa reiteistä voi kiivetä lumettomalla ajalla – muutama on suunnattu erityisesti talvikiipeilyyn. Klettersteigien kiertäminen on helppo upottaa Alppien-lomaan ja voin itse suositella seikkailureittejä lämpimästi niitä hyvin eritasoisille seurueille – osa reiteistä sopii jo alakouluikäisille lapsille. Alppimuksujen kiipeilyn katselu on ainakin itselleni ollut myös mahtavan sisuunnuttavaa ja tehnyt hyvää pelkojen karistamiselle; “jos tuo pääsee tollaisen kohdan, on munkin pakko päästä”. Kunhan järjen pitää mukana, ovat klettersteigit upeita elämysreittejä ja tarjoavat turvallisesti kokemuksia, joita ei muualta saa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *