Kirja-arvio: Elina Tanskanen, Onnellisesti yhdessä

Aikuisuus on yhtä aikaa mahtavaa ja tylsää, kun pitää ottaa vastuu omasta itsestä. Vastuun ottamista on hyvä tietysti opettaa lapsesta pitäen, mutta jo viimeistään aikuisena siitä kannattaa todella pitää kiinni. Vastuun ottaminen on joskus masentavaa, kun ei voi aina valittaa että kaikki olisi muiden vika.

Toisaalta ottamalla vastuun itsestään ja tekemisistään elämä lähtee haluttuun suuntaan aika paljon helpommin, kun jos omaa laivaansa ei yhtään ohjaa.

Elina Tanskanen Onnellisesti yhdessä -kirja

Elina Tanskasen Onnellisesti yhdessä -kirjan pitäisi olla pakollinen opas kenelle tahansa, joka haluaa parisuhdetta tai on sellaisessa.

Tätä teemaa käsittelee seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen kirjassaan Onnellisesti yhdessä – opas rakastavaan parisuhteeseen. Kirja sopii olitpa nuori tai vanha, suhteessa, sinkkuna tai jossain välimaastossa.  Kirjan lukee nopeasti, mutta parhaimmillaan se on useaan otteeseen nautittuna. Kirja herättää nimittäin useaan otteeseen paljon ajatuksia, joita kannattaa rauhassa pureskella.

Onnellisesti yhdessä herättää paljon ajatuksia siitä, mitä odottaa parisuhteelta ja miten nämä odotukset ovat muodostuneet. Meihin nimittäin vaikuttaa paljon useampi taho kuin mitä osaamme ja haluamme kuvitella. Lisäksi kirja muistutaa lempeästi siitä, että vaikka puolensa on hyvä pitää, kannattaa taistelunsa valita eikä lähteä sotapolulle kaikista arjen pikkuasioista, vaikka toinen toimisikin eri tavalla mitä itse.

Kirjassa on paljon käytännön harjoituksia, joita voi tehdä yksin tai yhdessä. Yksi kiehtovimmista oli itsestäni ajatus siitä, mitä toiselle sanoo vuosipäiväjuhlissa 20 vuoden päästä. Millaisista asioista toista kiittää?

Vaikka kirjan lukisi sinkkuna, on kirja silmiä avaava sen suhteen, millaista puolisoa kaipaa. Kirjan ohjeista on myös hyötyä kaikenlaisissa ihmissuhteissa – kukapa ei hyötyisi myös siitä, että ottaa enemmän vastuuta omasta toiminnasta myös työpaikalla?

Itse havahduin kirjan luettuani siihen, että vaikka kaipaan todella paljon verbaalista positiivista palautetta ja ääneen sanottuja rakkaudentunnustuksia, ovat aikuisiän vakavat suhteeni olleet vähäsanaisiin mutta peruskalliomaisella tavalla luotettaviin nörtteihin. On varmasti nörttejä, jotka ilmaisevat tunteita renessanssirunoilijoiden tyyliin, mutta itse olen törmännyt enemmän sellaisiin, jotka ilmaisevat itseään hiukan toisella tavalla.

Mikä sitten vähäsanaisissa nörteissä vetää puoleensa? En oikein osaa sanoa.

En myöskään kuitenkaan ole oikein missään vaiheessa elämääni lämmennyt stereotyyppeisiin renttuihin, jotka lupaavat maan ja taivaan mutta joihin ei voi luottaa. Tanskasen kirja muistutti siitä, että rakkauttaan voi ilmaista kovin monella tavalla ja minun tulee vaan huomata se.

Kirja korostaa myös keskustelun merkitystä ja sen ymmärtämistä, että molemmat osapuolet voivat nähdä saman asian hyvin eri tavoin. Harvassa parisuhteessa keskustellaan oikeista, tärkeistä asioista liikaa!

Suosittelen Elina Tanskasen Onnellisesti yhdessä -kirjaa kaikille, jotka ovat ikinä haaveilleet parisuhteesta, ovat sellaisessa tai eronneet. Kirjan pitäisi oikeastaan olla pakollinen manuaali ennen naimisiin menoa, yhteen muuttoa tai lasten tekoa – sen verran painavaa asiaa pieneen, sävyltään kevyeen ja nopeasti luettavaan opukseen mahtuu.