Kieltäminen vs luopuminen

Päädyin tässä viikonloppuna pohdiskelemaan epäterveellisiä tapoja ja niistä eroon pääsyä. Se, miten ihmiset yleensä toimivat, on itseltään kieltäminen. Oletko huomannut ajatelleesi joskus esimerkiksi jotain seuraavista lauseista: “Minä en saa syödä enää roskaruokaa”, “minä en saa juoda alkoholia”, “minä en saa tavata tuota ihmistä”?

On hyvä puuttua omiin huonoihin toimintatapoihin. “Minä en saa” -ajattelun huono puoli on kuitenkin siinä, että asia on mukana elämässä koko ajan. Itsekurin harjoittaminen on hyvästä, mutta arjen tiimellyksessä saattaa olla liikaa vaadittu. Etenkään millään tavalla vaikeissa elämäntilanteissa päätöksen pyörtäminen voi tapahtua nopeasti (vaikkapa niinkin yksinkertaisena hetkenä kuin suuressa nälässä). Lisäksi kun itsekuri repsahtaa, niin “minä en saisi tehdä tätä mutta teen kuitenkin” -ajattelu aiheuttaa häpeää ja salailua ja vie tätä kautta valtavasti energiaa. Tämän energian voisi ennemmin käyttää uuden opetteluun.

Jos herkuttelu on ongelma, olisiko parempi ajatella "minä

“Minä en saa syödä herkkuja” -ajatusmalli johtaa nälkäisenä ongelmiin.

Voisiko itsensä kieltämisen vaihtaa luopumiseen? Ajatella, että ok, tämä asia on ollut elämässäni aiemmin mukana ja sen kanssa on saattanut olla kovin hauskoja hetkiä. Mutta nyt olisi aika siirtyä eteenpäin, jolloin asiasta x on aika luopua. Tällöin on hyvä myös miettiä, mitä luopuminen edellyttää. Olisiko kauppareissuja ennen hyvä syödä välipala, jotta kaupasta ei tarttuisi mukaan keksipakettia? Olisiko hyvä nähdä jotain toisia kavereita sen sijaan, että ehdoin tahdoin lipittää vettä juhlivien kavereiden seurassa?*

Luopumisen ajatus vaatii sen, että myöntää itselleen, ettei entinen malli toimia ollut ehkä kaikkein hedelmällisin. Tai saattoi se olla joskus kovinkin hauska osa elämää, mutta nyt on aika keskittyä muihin asioihin. Ei se haittaa mitään, että olet toiminut aiemmin tietyllä tavalla, mutta se tapa on tullut päätökseensä tässä elämäntilanteessa syystä tai toisesta! Kyllä ihminen saa muuttaa toimintaansa. Luopuminen saattaa olla vaikeaa, mutta kun sen on kerran opetellut, toimii se muissakin asioissa. Eikä sitä tarvitse pelätä, jos jokin on vaikeaa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa luonnistuu. Mutta se vaatii hiukan vaivannäköä. Palkinto kuitenkin odottaa jollain tavalla harmonisemman elämän muodossa. Onnea matkaan!

*Olen itse useaan otteeseen kirjoittanut siitä, että juhlivassa seurassa voi hyvin viihtyä ilman alkoholin juomistakin. Tämä on totta, mutta jos koet, että seura, jossa lähdet viihteelle, ei ymmärrä elämänvalintojasi ja painostaa juomiseen, voi joskus olla parempi seurustella hetki eri tyyppien kanssa. Eivät ne oikeat kaverit minnekään katoa, vaikka villit bilereissut vaihtuisivat marjametsään.