Kelpaisiko hauskempi seksielämä? Lue nämä vinkit!

Kun pohtii kuka on, törmää jossain vaiheessa väistämättä ajatuksiin omasta seksuaalisuudestaan. Joillekin seksuaalisuus on jotain hyvin luontaista ja sellaista, että sitä ei tarvitse paljon ajatella, vaan keskittyä elämässään muihin asioihin. Toisille oman seksuaalisuuden ja siihen liittyvien asioiden pohtiminen voi taas olla kiehtovaa, toisille elämän pelottavin matka. Miksi seksuaalisuus on niin tärkeä osa ihmisyyttä? Eikö kyse olekin pelkästään seksistä ja kaikkihan sitä tekevät? Seksi ja seksuaalisuus eivät ole samoja asioita vaan elävät monimutkaisessa, mutta mahtavassa suhteessa. Seksillä ja seksuaalisuudella ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään tai ne voivat liittyä täysin toisiinsa. Seksiä voi harrastaa ilman hajuakaan omasta seksuaalisuudestaan ja  seksuaalisuus voi olla olemassa ilman seksiä.

Seksuaalisuutta voi pohtia vaikka seksuaalisen suuntautumisen kautta, suhtautumistapana toisiin ihmisiin seksuaalisessa mielessä. Ei vain sellaisessa, minkä sukupuolen ihmisistä pitää, vaan se, miten itse kokee asian. Koska seksuaalisuus lähtee meistä itsestämme eikä ympärillä olevista ihmisistä. Seksi on seksuaalisuuden käytännön toteuttamista. Voi olla ahdistavaa, erityisesti jos kokee seksuaalisuutensa olevan valtavirrasta poikkeavaa. Vaikka eläisi Suomen kaltaisissa maissa, joissa homoseksuaalisuus on (sekä lain näkökulmasta että) sosiaalisessa mielessä laajasti hyväksyttyä, voi olla silti vaikeaa, jos haluaa ilmaista seksuaalisuuttaan eri tavalla kuin omat vanhemmat tai ystäväpiiri. Puhumattakaan siitä, että eläisi erilaista elämää kuin valtavirta. Entä jos asuu maassa, jossa homoseksuaalisuutta ei hyväksytä tai se on jopa lailla kiellettyä?

Seksuaalisuus ei ole vain 1 tai 0

Tärkeintä seksuaalisuudessa on, ettei kiellä omia tunteitaan. Koska seksuaalista suuntautumistaan ei voi valita, täytyy tulla toimeen sen kanssa, mitä sisällä on. Ja miettiä sitten, miten käytännössä oikein toimii. Ihmisen seksuaalisuudessa on enemmän kuin 50 harmaan sävyä sen välillä, että kokee olevansa 100% heteroseksuaalinen tai 100% homoseksuaalinen. Seksuaalisuutensa toteuttamisen voi valita ja parhaat tavat löytyvät varmasti vain kokeilemalla. Ja vaikka tekisi jotain “epänormaalia” tai jotain, joka poikkeaa siitä “miten kaikki muut asian tekevät”, niin kaikki on hyvin, kunhan muihin ihmisiin liittyvä toiminta tapahtuu (täysi-ikäisten ja tarpeeksi kypsien) osallistujien suostumuksella.

Joskus kuulee ihmisten tuskastelevan, että kaikki erikoinen on muotia ja pitääkö nyt itsekin olla sellainen tai tällainen. No, miksi muutenkaan elämässään tekisi niin kuin muut ajattelematta, mikä itselle sopii? Tässä maailmassa on niin helppo olla heterona, että varmasti osa homoista varmasti valitsisi heterouden, jos voisi näin tehdä. Ja onhan niitä homoksi itsensä kokevia ihmisiä, jotka ovat olleet onnellisesti naimisissa ja tehneet lapsia, kunnes jonain päivänä toteavat että pohjimmiltaan haluavatkin jotain muuta. Mutta ei siis lisätä enää kenenkään taakkaa omasta seksuaalisuudestaan tämän osalta!

Entä jos ei vain huvita? 

Toisaalta ei oman seksuaalisuutensa toteuttaminen myöskään ole ole kaikille tärkeää. Jos kukaan muu ei kiinnosta mutta tuntee itsensä silti seksuaaliseksi ihmiseksi, voi pitää hauskaa itsensä kanssa. Entä jos ei tunne itseään ollenkaan seksuaaliseksi? Turha huolestua. Kyse voi olla vain ohimenevästä vaiheesta – elämässä saattaa tapahtua niin paljon muuta, että seksuaalisuus jää taka-alalle. Tai kyse voi olla elämän mittaisesta olosta, jos maailmassa on paljon muuta kiinnostavaa, voi oma seksuaalisuus jäädä vähemmälle huomiolle. Jos asia huolettaa, kannattaa etsiä terapeutin apua. Samoin silloin, kun itsetuntemuksen kasvaessa huomaa myös seksin saralla syvälle mielen pimeyteen painettujen asioiden nousevan päivänvaloon. Jos seksielämää varjostaa seksuaalinen hyväksikäyttö tai jotkin muut dramaattiset tapahtumat, on terapeutin kanssa asioiden käsittelystä varmasti hyötyä.

Minkä puskan suuntaan viisarisi värähtää?

Minkä puskan suuntaan viisarisi värähtää?

Entä jos seksuaalisuuden toteuttaminen tuntuu pakonomaiselle? Stereotypinen esimerkki on naistenkaataja, jonka pitää casanovakäytöksellään todistella itselleen ja muille, että kelpaa. Seksuaalisuus on jotain, missä ihminen on paljaimmillaan, ja siksi se voi olla häpeän ja pelon toimintakenttää. Toisaalta taas näistä pelon ja ahdistuksen tunteista saattaa kummuta sellainen viehtyminen ja kiihottuminen, ettei samanlaisia kiksejä ole saatavilla mistään muualta.

Kasvatustyössä näistä asioista lapsen kanssa puhuminen on varmasti yksi haastavimpia tilanteita, joita vanhemmat kohtaavat. Tätä kirjoitusta lukevien äitien, isien ja muiden huolehtijoiden kannattaa tutustua ja pyytää kouluunsa Outo Homo -esitys, jossa Juuso Kekkonen pohtii seksuaalisuutta kouluihin sopivassa esitysmuodossa. Esityksestä on lisäksi olemassa “aikuisille sopiva” versio, jonka katsomista suosittelen kaikille (täysi-ikäisille)!

Seksuaalisuutta on ehkä helpointa pohtia käytännön kannalta sen osalta, että mistä pitää ja mistä ei.  Abstrakteimmeista pohdinnoista päästäänkin sitten seuraavassa bloggauksessa käytännönnönläheisemmän asian eli seksin käsittelyyn. Pysy kuulolla!

 Ps. Sorry klikkienkalasteluhenkisestä otsikosta! En itseasiassa ole oikeasti pahoillani, jos se sai sinut lukemaan tekstin tänne asti. Vaikka tässä nyt ei mitään käytännön asentovinkkejä tullutkaan, niin asettaisin kyllä panokseni sille ajatusmallille, että seksuaalisuutensa kanssa sinut olevilla ihmisillä on hauskempi seksielämä. Enkä edes usko, että asentolistauksilla saa lähtökohtaisesti paremman seksielämän, ellei pohjatyö ole ensin kunnossa. Se vaan taas vie aikaa ja pakottaa tonkimaan omia henkisiä tunkioitaan, “emmä jaksa”…tässä taas päästään siihen, että mitä muuta meillä on kuin aikaa?  Palkinto on kyllä nautinnollisemman seksin muodossa harvinaisen mukava…;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *