Facebook-kateus: elävätkö muut täysillä, kun sinä vain nyhjäät?

Jos katsoo esimerkiksi Facebookin uutisvirtaa, voi samalla sivulla olla päivitys varpaista paratiisihiekkarannalla, urheiluhehkutusta, ilottelua mielenkiintoisesta duunista, parisuhdefiilistelyä ja kuvia aamiasbrunssilta ystävien kanssa. Paljon kuvia ja päivityksiä hyvistä hetkistä, ilosta, kavereiden seurasta, hauskoista jutuista. Ja kukapa ei tällaisia hetkiä toivoisi kaveriensa elämään? Mutta liika on liikaa, päivityksillä on myös kääntöpuolensa; sosiaaliset mediat ovat omiaan aiheuttamaan valtavia kateuden- ja alemmuudentunteita. Elämän kiertäminen vain niiden ympärille voi aiheuttaa turhia negatiivisia tunteita ja ajatuksen oman elämän mitättömyydestä. Vaikka haluaisikin kavereilleen hyvää, voi muiden jatkuva ilottelu vihloa. The New Yorker on kirjoittanut aiheesta artikkelin, jossa pohditaan siitä, millainen Facebookin käyttö tekee onnettomaksi.

Facebook-kateutta?

Muiden hehkutukset sosiaalisissa medioissa saattavat aiheuttaa kateuden tunteita.

Miten tällainen liittyy itsensä tuntemiseen? Itsetuntemuksen kasvaessa omia mielenliikkeitään oppii paremmin havainnoimaan ja tästä on apua, kun tuntee kateutta sosiaalisen median äärellä muiden elämää kohtaan.

Kannattaa aina pitää mielessä, että kaikki upeat asiat tapahtuvat eri ihmisille ja jokaisen elämän valinnoissa on puolensa. Upean näköinen matka voi vaatia tiukkaa säästämistä (tai aiheuttaa isohkot luottokorttivelat) ja tämän seurauksena reissaaja saattaa joutua luopumaan tietyistä asioista. Iso talo saattaa sijaita asuntojen kalliiden hintojen sen verran kaukana, että iso osa päivästä kuluu työmatkoihin. Kauniisti puetut, nauravat lapset ovat saattaneet kipata aamulla murokuppinsa lattialle piirreltyään seiniin. Bikinikuvan timmi kohde saattaa silti kokea itsensä läskiksi ja etsiä muiden hyväksyntää.

Suurin osa uutisvirran sisällöstä on positiivista, vaikka ihmisten elämässä tapahtuu paljon muutakin. Negatiivisten asioiden käsittely saattaa tuntua liian henkilökohtaiselle, sillä niihin voi liittyä asianhaaroja, joita ei halua jakaa tai selitellä kaikille. Tai joutua huomion keskipisteeksi niiden vuoksi. Vaikka itse olen kokenut tänä syksynä suuren henkilökohtaisen menetyksen, mitä olen päivittänyt (kaikille kavereilleni näkyvästi) Facebookiin? Fiilistellyt hyviä bileitä, kironnut liian vaikeaa palapeliä, kysynyt catering-palvelu -suosituksia, propsannut E-kirja Mastermind -kurssia ja yleisesti kirjoittanut suhteellisen positiivisesti tai sitten hauskoista pienistä vastoinkäymisistä. Facebook-päivitykset ovatkin yksi tapa kuvata elämän eri puolia, mutta ne eivät kuvaa koko elämää.

Tietyt asiat vaativat uhrauksia – olisitko sinä valmis niihin?

En nyt halua nostaa esiin sitä ajatusmallia, että muiden hauskan näköisistä hetkistä pitäisi aina ajatella jotain negatiivista. Vaan niin, että jokaisen tilanne on omanlaisensa kuten elämä myös. Ystävän jatkuvat työmatkat voivat näyttää hehkeälle. Taustalla voi kuitenkin olla huonosti nukuttu yö ja riitoja lastenhoidosta oman poissaolon aikana. Tällöin tilanne voi vaatia uhrauksia, joihin ei ehkä olisi itse valmis. On myös mahdollista, että kateutta herättävät asiat ovat sellaisia, jotka haluaisi, mutta ilman niihin liittyvää vaivannäköä. Harvoin on mahdollista saada jotain merkittävää ilman ponnistuksia tai uhrauksia. Ja kun asioiden saavuttamiseksi vaaditun energian määrän ymmärtää, voi miettiä, olisiko itsellä halua tai rahkeita siihen.

Parasta onkin siis elää elämäänsä, tutkia itseään ja tutustua siihen ihmiseen, joka on. Miettiä, mihin on valmis panostamaan ja mistä tinkimään. Sekä pitää hauskaa ystävien kanssa, tapahtuipa se virtuaalisesti tai verkon ulkopuolella. New Yorkerin artikkelissa puhuttiin siitä, miten synkistely juontaa juurensa passiivisesta uutisvirran selauksesta, mutta aktiivinen Facebookin käyttö kehittää sosiaalisia suhteita. Joten privaviestiä ystävälle, josta ei ole kuullut aikoihin. Peukutusta kaverin onnelle. Sekä oman mielen pysäyttäminen sillä hetkellä, kun huomaa vertailevansa itseään muihin. Koska jokaisella meillä on paitsi oma Facebook-profiilimme, niin myös ihan ihka oma elämä, joka meidän ja ainoastaan meidän. Nautitaan siis siitä!

2 Comments

    • Hieno sarjakuva! Allekirjoitan tuon täysin. Sosiaalinen media ei välttämättä ole aina omiaan itsetutkiskelun vahvistajana, sillä se näyttää vain elämän hienot puolet, ei niihin vaadittuja uhrauksia. Yksi esimerkki on vaikka hienot (tässä kontekstissa isot) talot, jotka voivat vaatia omistajiltaan aikamoisia panostuksia rahallisesti ja ajallisesti. Ei siinä mitään jos siitä tykkää, mutta ei se kaikille sovi, ja vain hienon puolen näyttäminen voi saada aikaan ajatuksia siitä, että tuollaista voi saada ilman uhrauksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *