En mittaa itseäni – miksi?

Nykyisin on trendikästä mitata itseään. Paino, urheilusuoritukset, syke, askelten määrä, verenpaine…you name it.

Olen silloin tällöin kokeillut erilaisia sovelluksia itseni mittaamiseen, mutta jaksan seurata dataa ehkä viikon ja sitten se unohtuu. En siis itse juuri mittaa itseäni. Seuraan kyllä sitä, miten keho voi, mutta kvalitatiivisen mittaamisen sijaan keskityn vointini ja elonmerkkieni seuraamiseen.

En käy juuri vaa-alla – olen painanut koko aikuisiän raskausaikaa lukuun ottamatta plus miinus pari kiloa saman verran. Jos omat vaatteet mahtuvat päälle kiristämättä, kaikki hyvin. En punnitse ruokiani tai pidä ruokapäiväkirjaa; syön aamupalan, lämpimän lounaan, välipalan ja lämpimän iltaruuan sekä joskus iltapalan ja voin hyvin.

Jos olisi tarkkaan mitattu perunasadon määrä, olisi harmittanut. Mutta ei mitattu, syötiin ilolla ja hauskaa oli kasvattaessa.

Ainoa asia mitä joskus mittaan, on pulssi nukkumaan mennessä. Jos leposyke tykyttää normaalia kovemmalla, tiedän, että tahtia on hidastettava. Olen saanut syntymälälahjana taipumuksen lievään maanisuuteen – toisaalta se on ihan älyttömän mahtavaa kun on energiaa, mutta toisaalta se on taipumus jonka avulla polttaa itsensä helposti loppuun. Jos olet kaltaiseni ihminen, niin lue ajatuksiani Oletko nopea ihminen – näin kaitset levotonta energiaasi -bloggauksesta.

Välillä illalla muistelen, että olenhan syönyt viisi askelta hedelmiä/vihanneksia/marjoja – yleensä en, jos on yhtään nälkä niin syön omenan, kirsikkatomaatteja tai vastaavaa.

Joskus mittaaminen on paras seurantakeino

On kuitenkin poikkeuksia, joissa mittaaminen on tärkeää, ja tietysti vain sinä itse tiedät, mikä on juuri sinun elämässäsi se juttu. Esimerkiksi jos olet aloittanut uuden lääkityksen tai haluat tehdä elämänmuutoksen niin mittaus voi auttaa todentamaan asioita, joita silmäsi eivät tahdo uskoa.

Jokaisella meillä on esimerkiksi kuva omasta itsestään. Jos olet ollut pitkään epätyytyväinen painoosi, saatat silmissäsi näyttää edelleen samalle kuin ennen elämänmuutosta, vaikka mittanauha tai vaaka kertoisi muuta. Ja sama pätee toisinpäin – jos sinulla on kuva itsestäsi nuorena urheilijana ja keski-ikä pääsi yllättämään, voi mittanauha kertoa että tarttis tehrä jottai.

Tärkeintä on yleislinja – älä takerru pariin senttiin vyötärönympäryksessä tai 20 grammaan kanafileessä.

Mittaus voi olla hyvä renki mutta huono isäntä se on. On vaarallista, jos mittaamisella peitetään oman itsen kuuntelu. Esimerkiksi ylikunto on vaikka painon näkökulmasta vaarallinen tila: mittanauha kertoo, että olet ihannetilanteessa. Miksi et silti voi hyvin, et jaksa tehdä mitään? Tällaisessa tilanteessa pitää kuunnella omaa kehoaan ja kysyä itseltään: miten juuri tänään voin, kolottaako jossakin, missä tuntuu hyvälle. Se voi tosin olla todella vaikeaa, jos et ole siihen tottunut. Mutta harjoittelemalla siitäkin selviää!