Elätkö omaa elämääsi? Osa 4 sarjasta 10+1.

Vaikka viettäisit paljon aikaa läheisten ihmisten kanssa, muistatko elää omaa elämääsi? Tämä on neljäs osa sarjasta 10+1 jossa pohdin onnellisten ihmissuhteiden taustoja. Aiemmat osat käsittelivät itsensä rakastamista (osa 1), toisen kuuntelemista (osa 2) sekä omista asioista puhumista (osa 3).

Ihmissuhteiden syventyessä voi hetkeksi unohtua, että kyseessä on kuitenkin kaksi olentoa eikä yksi, vaikka elämä rakastetun kanssa voi tuntua siltä, että kyseessä olisi vain yksi samaan tahtiin hengittävä olio. No, lienee sallittua kadota hetkeksi mustaan aukkoon silloin, kun kukaan muu ei tunnu yhtä hyvälle kuin juuri tuo toinen. Kunhan pitää mielessä, että rakastumisen alkuhumasta toinnuttuaan on tärkeä muistaa taas ne kaikki ihmiset sekä asiat, jotka olivat elämässä ennen toista.

Ei ole muuta elämää kuin oma

Tämä on sen vuoksi, että kukaan ei voi elää pelkästään toisen kautta, tai kenenkään kautta ei voi elää. On elintärkeää, että ihmissuhteen osapuolilla on jotain omaa ja ihmisiä, ketä he voivat tavata ilman toista puoliskoa. Ilman kyttäystä tai mustasukkaisuutta. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että periaatteen varjolla voi lähteä rellestämään ja olla ottamatta toista huomioon. Sillä vaikka pitää omaa aikaa, tulee yhteiset pelisäännöt muistaa.

Jos elää liikaa toisen kautta, saattaa katkeroitua jos kokee, että on luopunut liiaksi omista unelmistaan. Ja pahimmillaan luopuminen on jotain, jota toinen ei lainkaan arvosta, vaikka itse on luullut juuri luopuvansa asioista toisen vuoksi. Parisuhteesta loppuu happi, jos omaa aikaa ei ole. Ihmissuhteesta toiseen vaihtelee, paljonko yhteisiä asioita puoliskoilla on. Jotkut jakavat vain yhteisen sängyn, toisilla on perhe, yritys ja ystäväpiiri samassa. Tiiviissä yhdessäolossa kannattaa pitää mielessä se, että tekeekö asiat koska itse haluaa, vai koska toinen haluaa. Jos hengittääkin toisen kautta, ei kasva omana itsenään, vain ainoastaan toisen varjossa. Tietysti on suhteita, jotka toimivat hyvin symbioottisella tasolla, mutta jokainen suhde ei ole tällainen (vähän sama idea tässä kuin se, että rakkaus saattaa pelastaa alkoholismilta, mutta rakkautta ei kannata jäädä odottelemaan vaan tehdä itse asialle jotain).

Mitäs sitten, kun ihmissuhde päättyy?

Oma elämä auttaa myös ihmissuhteen päättyessä. Kun ei ole rakentanut koko elämäänsä toisen ympärille, löytää itsestään sellaisia alueita, jossa kokee olevansa hyvä omana, itsenäisenä yksilönään. Ja tätä kautta koko elämä ei kietoudu eron ja (entisen) kumppanin ympärille. Omaa henkistä muutosta voikin katsella siitä perspektiivistä, miten eri tavoin oppii pikku hiljaa ajattelemaan ja käyttäytymään tiukoissa tilanteissa. Ne eivät tietenkään ole sellaisia tilanteita, joita toivoisi kenenkään kohdalle ja varsinkaan useampaan kertaan. Mutta jos niihin joutuu, kannattaa itseään havainnoida. Olen itse pohtinut paljon “oman elämän dilemmaa”, sillä olen meinannut kävellä toisen kautta elämisen ansaan useammin kuin kerran.

Oman ajan ottaminen on tärkeää

Esimerkiksi matkustelu voi ihmissuhteen yhteinen harrastus tai sitten tärkeä tapa ottaa omaa aikaa.

Itselleni (kuten varmasti monelle muullekin) ihmissuhteen päättyminen on ollut kova paikka, olipa aloitteen tekijä ja päättymiseen johtaneet syyt mitä tahansa. Ensimmäisen vakavamman eron jälkeen tuntui siltä, kun taivas olisi tipahtanut niskaan. Tuntui, ettei voinut hengittää ja pidemmän aikaa näytti siltä, kun elämästä olisivat kadonneet kaikki värit. Jos vertaan toimintaani sitten hiukan tuoreempaan eroon, niin olin ainakin oppinut ymmärtämään sen, että minä en ole yhtäkuin ihmissuhde toiseen ihmiseen, vaan oma, itsenäinen yksilöni. Jonka osa ihmissuhde on, mutta ei koko elämä. Tähän auttoi se, että oli kuitenkin omat ystävät, tekemiset ja harrastukset sekä vahvempi ammatti-identiteetti. Edellä mainitut asiat muodostivat ikään kuin nojan, johon pystyin tukeutumaan. Oli myös helpompi säilyttää hyvät välit toiseen, sillä näki asiat paljon selkeämmin; ei myöskään ollut vihainen toiselle siitä, että tämän poistumisen myötä elämästä oli hävinnyt osa, kun ei ollut sälyttänyt omaa onnellisuuttaan toisen vastuulle.

Oma elämä tuo myös tuoreutta parisuhteeseen. Toiseen ei takerru, kun on muutakin ajateltavaa. Ja omat ajatukset saavat uusia suuntia, kun niistä juttelee muidekin ihmisten kanssa. Kun molemmilla on jotain omaa ja viettää hetken aikaa muidenkin ihmisten kanssa, virkistää se molempia. Lisäksi muiden ihmisten seurassa voi huomata, että toista tulee ikävä. Ja se on mukava tunne! Jos toisen kanssa viettää kaiken ajan, tätä tunnetta ei koe.

Kuten muissakin periaatteissa, omankin elämän kohdalla kannattaa muistaa kohtuus. Jos asettaa oman elämän aina ykköseksi ja viipottaa kaiket ajat jossain toisaalla, kannattaa muistaa se, että parisuhde ei ole mikään itsestäänselvyys. Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla toisen kanssa, jos toinen ei anna itse mitään siihen. Parisuhde onkin tasapainoilua toisen ja itsen vaatimusten välillä – toivottavasti nämä kirjoitukset antavat perspektiiviä siihen, mihin itse kunkin ihmissuhteissa vaaka asettuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *