Monessa paikassa hoetaan että hyvä parisuhde vaatii vaivannäköä. Mutta mitä tällainen oikein tarkoittaa? Eikö parisuhteen idea olekaan se, että se sujuu omalla painollaan ja siinä saa olla juuri sellainen kuin on?
Vaikka viettäisit paljon aikaa läheisten ihmisten kanssa, muistatko elää omaa elämääsi? Tämä on neljäs osa sarjasta 10+1 jossa pohdin onnellisten ihmissuhteiden taustoja. Ihmissuhteiden syventyessä voi hetkeksi unohtua, että kyseessä on kuitenkin kaksi olentoa eikä yksi, vaikka elämä rakastetun kanssa voi tuntua siltä, että kyseessä olisi vain yksi samaan tahtiin hengittävä olio. No, lienee sallittua kadota hetkeksi mustaan aukkoon silloin, kun kukaan muu ei tunnu yhtä hyvälle kuin juuri tuo toinen. Jos muistaa, että rakastumisen alkuhumasta toinnuttuaan on tärkeä muistaa taas ne kaikki ihmiset sekä asiat, jotka olivat elämässä ennen toista.
Puhuminen on tärkeää monelta eri kantilta onnellisia ihmissuhteita mietittäessä. Puhuminen auttaa elämän vaikeissa tilanteissa sekä siinä, että tulet ymmärretyksi paremmin. Tavoitteitaan on myös vaikea saavuttaa ilman puhumista ja onhan se niin, että jokainen meistä rakastaa myönteistä palautetta, eikä sitä voi saavuttaa ilman puhumista.
Toimivan kommunikaation ja tätä kautta kuuntelemisen tärkeys korostuu, mitä pidemmälle ihmissuhteissa edetään. Erityisesti parisuhteessa alkuhumassa toisen sanoja ei ehkä kuulekaan, kun leijuu vaaleanpunaisessa rakastumisen kehässä. On aivan sama mitä toinen sanoo tai tekee, kaikki on ihanaa kuitenkin. Mutta siinä tilanteessa, kun arki alkaa hiipiä ihmisten väliin, hyvä vuorovaikutus nousee erittäin suureen arvoon, toisen kuunteleminen erityisesti. Sillä toista ei voi ymmärtää, jos häntä ei kuuntele. Ja toisen ymmärtämisen kautta syntyvä arvostaminen on olennaista syvän ihmissuhteen kannalta.
Tämä bloggaus on aloituskirjoitus 10+1-sarjasta, jossa pohdin onnellisen parisuhteen saloja. Itsensä rakastaminen on niistä ensimmäinen.
