Ajatuksia vihasta ja aggressiosta

Olen lukenut vuosien ajan Soberismia-blogiin ja törmäsin jossain vaiheessa kirjoittajan ajatuksiin vihasta ja aggressiosta. Olen itse pohtinut asiaa paljon, sillä negatiivisten tunteiden ja erityisesti vihan ilmaiseminen on joskus itselleni hyvin, hyvin vaikeaa. Lisäksi taannoin olin tilanteessa, jossa koin tulevani loukatuksi / nolatuksi, mutta ainoa asia mitä sain sanottua, oli “en nyt oikein tiedä, mitä tuohon pitäisi sanoa”. Hiljenin loppuillan ajaksi – en ollut tietoisesti puhumatta, mutta selkeästi enemmän ajatuksissani koska kävin tilannetta päässäni läpi. Jälkeenpäin mietin, että olisin voinut reagoida esimerkiksi huutamalla “mitä vittua sä tarkoitat” tai älä ala mulle -henkisellä lähestymistavalla. En tiedä olisiko selkeästi aggressiivinen lähestymistapa nyt ollut tilanteen kannalta oikea, mutta se olisi ollut mahdollinen (vaikkakaan ei itselleni luontainen).

Ilmaisultaan vaikeita tunteita voivat olla esimerkiksi suru, viha, pettymys tai suuttumus. Jokaisella on oma henkilökohtainen raja, jonka ylittyminen saa aikaan jonkinlaisen reaktion. Joillakin raja tuntuu olevan todella pinnalla, esimerkiksi väärä katse nakkikioskin jonossa voi aiheuttaa hillittömän kiukkukohtauksen. Toisilla taas tuntuu, että sama mitä puhutaan, kaikki kulkee vain läpi. Rajan ylityksen ei tarvitse välttämättä olla vain sanallinen, vaan se saattaa olla konkreettinen fyysinen tuntemus siitä, että toinen tulee liian lähelle. Alkoholi tai muut päihteet madaltavat vastauksena toimivan aggressiivisen lähestymistavan rimaa – esimerkiksi seitsemän kymmenestä Suomessa tehdystä väkivaltarikoksesta on tehty alkoholin vaikutuksen alaisena (lähde: Wikipedia). Joidenkin voi taas olla hyvin vaikeaa ilmaista toisille pettymystä tai antaa muuta kuin positiivista palautetta.

Suuttumistapauksisa ulospäin laimean “vesi hanhen selästä” -reagointitavan hyvä puoli on se, että pysyy suhteellisen kohteliaana vaikka tilanne olisi millainen. Tämä reagointitapa saattaa kuitenkin harmittaa siten, ettei koe, että on osannut pitää omia puoliaan. Ihmiset myös saattavat kunnioittaa enemmän sellaista, joka ärähtää heille.

Voi myös olla, että oma tulkinta tilanteesta, jossa suuttuu, on aivan väärä. Yksi on sanonut jotain mielestään hauskaa ja ihmettelee, miksi toinen yhtäkkiä suuttuu. Siksi hetkessä leimahtava aggressio voi olla hyvinkin rasittava ominaisuus.

Aggression ilmaisussa on monta eri astetta. Oman puolensa pitäminen on eri asia kuin apinan raivolla riehuminen. Joskus aggressiota aiheuttavat asiat kannattaa vain kuitata huumorilla. Yleensä aihe tuntuu sitä ärsyttävämmältä, mitä enemmän piilotettuja motiiveja esimerkiksi satuttavien sanojen taustalla ajattelee olevan. Tai mitä kipeämpi aihe on jostain syystä itselle. Tietysti ihmisten henkilökohtaisia rajoja tulee kunnioittaa, vaikka puhuja ei olisi ajatellut tilannetta lainkaan ikävänä, vaan enemmän esimerkiksi hauskana kuittina johonkin aiemmin keskusteltuun. Itsetuntemuksen kasvu parantaakin sen tasapainon löytämistä, että kaikesta ei vedä hernettä nenään, mutta puolensa osaa pitää. Kun hyväksyy omat negatiiviset puolet ja on armollinen itseään kohtaan, ei muiden piikittely niistä tunnu pahalle.

Aggressio syntyy helposti väärinymmärryksestä.
Aggressio syntyy helposti väärinymmärryksestä.

Itsetuntemuksen parantaminen auttaa myös olemaan jämäkämpi, kun luottaa itseensä ja uskaltaa vaatia muilta enemmän. Tällöin esimerkiksi pettymyksen ilmaiseminen ja muutoksen pyytäminen ei pelota. Esimerkiksi ravintolassa huonosti tehdyn annoksen palauttaminen ei pelota, kun tietää, että tarjoilijan mahdollisesti nyrpeä naama ei ole mitään henkilökohtaista (ja naama on edes harvoin nyrpeä, useimmiten tällaisissa tapauksissa tarjoilijat pahoittelevat kovasti tilannetta).

Myös muun kuin positiivisen palautteen antaminen voi kannattaa, koska se voi antaa toiselle mahdollisuuden oppia itsestään. Toisaalta, totuus on aina katsojan silmässä ja totuuden torvena kulkeminen voi pian jättää yksin. Varsinkin, jos ainoa palaute mitä muille antaa, koskee jollain tavalla heidän heikkouksiaan. Tähän liittyen kirjoitin aiemmin vaikeista asioista puhumisesta sekä rehellisyydestä ja hienotunteisuudesta. Negatiivisten tunteiden ilmaisussa voi itsetuntemuksen kasvaessa mennä toiseen ääripäähän, hiirulaisesta voi tulla möykkääjä ja möykkääjä ei uskallakaan sanoa enää mitään, ettei vaan sano väärin. Useimmille löytyy kuitenkin jonkinlainen tasapaino pikku hiljaa. Tämä saattaa kuitenkin olla yllätys läheisille ja esimerkiksi testi parisuhteelle, mutta toisaalta itsetuntemuksen kasvu pistää muutenkin kaikki läheiset ihmissuhteet testiin.

Parisuhde on useimmille ihmisille suhde, jossa he kohtaavat toisen ihmisen paljaimmillaan. Tällöin tunnereaktiotkin ovat voimakkaimpia. Osa niistä on ehkä sellaisia, joita muut ihmiset eivät ikinä näe. Tämän vuoksi vihan ja aggression käsittely parisuhteessa vaatii kokonaan oman kirjoituksensa. Henkilökohtaisen rajan ylittymisen lisäksi on muitakin tilanteita, jossa vaikeasti näytettäviä tunteita voi kokea, esimerkiksi jos tuntee tulevansa väärinymmärretyksi.

Pohdittavaa

  • Millaisissa tilanteissa olisit halunnut ilmaista aggressiota, mutta et osannut tai kyennyt?
  • Jos sinun pitäisi ilmaista negatiivisia tunteita toiselle ihmiselle, pysytkö mieluummin “ihan kivaa” -linjalla kun sanot asiasi?
  • Vietkö fyysisesti tilaa, esimerkiksi teetkö käsilläsi laajoja eleitä vai pidätkö kätesi mieluummin lähellä ruumistasi?

Treenattavaa

  • Sano peilin edessä ei. Toista tätä erilaisilla äänenvoimakkuuksilla. Tee samalla käsilläsi laajoja eleitä. Miltä tuntuu?
  • Kuvittele mielessäsi jokin tilanne jossa olisit halunnut reagoida toisella tavalla. Kuvittele sitten erilaisia reagointivaihtoehtoja ja niistä aiheutuneita lopputulemia. Mikä oli paras reagointitapa?

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *