Ajatuksia vaivannäöstä

Olen paljon miettinyt sitä, mikä yhdistää jollakin tavalla menestyneitä ihmisiä. Menestymisellä en tarkoita tässä yhteydessä vain rahaa ja valtaa, vaan sellaisen elämän elämistä, joka tuntuu hyvälle. Se voi koostua hyvinkin huikeiden unelmien toteuttamisesta vaikkapa musiikin saralla tai sitten kovin arkisista asioista, esimerkiksi perhe-elämästä. Vietin äskettäin illan Tiistai-klubin järjestämässä koulutustilaisuudessa, jossa oli alustamassa kouluttaja ja näyttelijä Jaana Saarinen. Saarisen alustus herätti paljon ajatuksia, joiden seurauksena syntyi tämä kirjoitus. Että kiitos vaan Tiistai-klubin järjestäjille!

Jotkut saavat jo syntymästä lähtien helpomman tien: kannustavan tukiverkoston, tasaisen elämän ilman suurempia sairauksia tai vammoja, hajun siitä mitä haluavat “isona” tehdä. Toisilla elämä taas menee vaikeamman kautta. Ihminen pystyy kuitenkin aikuisena korjaamaan paljon sellaista, joka ei aiemmin mennyt kuin Strömsössä ja tavoittelemaan unelmiaan taustastaan huolimatta. Kaikkia menestyneitä ihmisiä yhdistää nimittäin vaivannäkö, joka vaatii enemmän rohkeutta kuin rahaa. Vaivannäkö ei tarkoita itsensä raatamista hengiltä töissä, vaan pohdintoja ja tekoja oman hyvinvoinnin eteen. Vaivannäkö ei ole itsekkyyttä tai muiden tallomista, vaan vastuunottoa omasta onnellisuudesta.

Kannatti nähdä vaivaa halloumi-kesäkurpitsapihvien tekoon, tuli hyvää

Kannatti nähdä vaivaa halloumi-kesäkurpitsapihvien ja punajuuri-vuohenjuustolaatikon tekoon, tuli hyvää!

Vaivannäkö ja onnen tavoittelu vaativat uskoa itseen ja siihen, että omat ponnistukset kannattavat. Lisäksi täytyy ola valmis hylkäämään “ei tästä tule mitään”-asenne. Harvoin ihmisiä pelottaa kuitenkaan konkreettinen työmäärä, suurin osahan meistä tekee jonkinlaisia töitä joka tapauksessa koko loppuelämänsä. Enemmän pelottaa asennemuutos; vaivannäkö vaatii usein epämukavuusalueelle menemistä ja epämukavuusalueelle meneminen vaatii rohkeutta. Elämän vieminen oikeaan suuntaan sisältää usein uusien toimintamallien opettelua ja vanhoista tavoista luopumista. Lisäksi täytyy olla valmis jättämään oman onnensa sabotoinnista. (Oman sisäisen negatiivisen äänen vaimentamiseen liittyvä kirjoitus on tulossa myöhemmin.)

Vaivannäössä on erilaisia näkökulmia. Menestymisen tavoittelu vaatii ajan varaamista tärkeiden asioiden tekemiselle. Jos tuntuu, että elämässä ei ole aikaa edistää tärkeiksi kokemiaan asioita, niin kannattaa miettiä, miktä ovat oman elämän näkymättömät aikavarkaat: kenties koneella roikkuminen, televisio tai asioiden märehtiminen sängyssä? Lisäksi onnellisuus vaatii uskallusta (kirjoitan tästäkin aiheesta myöhemmin) sekä esimerkiksi omasta menneisyydestä, kritiikistä tai omista komplekseista yli pääsemistä. Esimerkiksi unelman toteuttaminen äitiyden/isyyden muodossa ja  hyvä vanhemmuus voi vaatia oman lapsuuden läpikäymistä ja asioiden tekemistä tietoisesti eri tavalla, kuin omat vanhemmat. Laulamisesta haaveilevalle unelmien tavoittelu voi vaatia esiintymisjännityksestä yli pääsemistä ja hyvää toimeentuloa kaipaava voi joutua näkemään vaivaa esimerkiksi kauppakorkean pääsykokeisiin lukemisen merkeissä.

Omat kokemukseni vaivannäöstä

Itselleni vaivannäön opettelu ja unelmien tavoittelu on näkynyt viime aikoina konkreettisimmin tämän blogin perustamisessa ja eräissä toisissa kirjoitusprojekteissa, sillä omassa elämässäni kirjoittaminen on aina ollut läsnä. Olen kirjoittanut pienestä asti fiktiota pöytälaatikkoon, mutta mitään sen suurempaa en ole saanut kirjallisuuden saralla aikaiseksi. Tämä on harmittanut sen vuoksi, että moni mielenkiintoinen tekstiaihio on jäänyt kesken, kun innostus on lopahtanut. En ole siis ollut valmis näkemään sen enempää vaivaa kirjoittamisen eteen, kuin mitä yksi innostus on aina kestänyt (yleensä muutaman päivän, korkeintaan viikkoja kerrallaan).

Blogin perustaminen on pakottanut kuitenkin tuottamaan tekstiä säännöllisin väliajoin. Blogikirjoittamisen vaivannäkö on näkynyt eniten siinä, että bloggaaminen vie tietysti paitsi aikaa, niin henkilökohtaiselta tuntuvien ajatusten jakaminen on itselleni epämukavuusalueelle menemistä. En myöskään osaa aina ilmaista ajatuksiani kirjallisesti niin terävästi kuin haluaisin, mutta tekstit ovat silti kaikkien näkyvillä. Näistä huolimatta  bloggaamisen aloittaminen ollut yksi viime vuosien parhaista asioista. Pidän siitä, että saan jaettua ajatuksia suuremmalle joukolle. Blogikirjoitukset toimivat usein mielenkiintoisten keskustelujen aloituksena, joka on ollut alkuperäinen ajatuskin blogin perustamiseen. Lisäksi bloggaus on kehittänyt kirjoitustani kieliasullisesti sekä kirjoitusrutiinien kannalta ja kannustanut myös muiden kirjaprojektien eteenpäin viemiseen. Bloggaamisessa on ollut myös yllättäviä hyötyjä: teknisten jippojen viilaaminen on auttanut ymmärtämään paremmin töissä tiettyjä projekteja.

Menestymisen tavoittelussa on tärkeää paitsi liike niin myös suunta, sillä mikäli ponnistukset käyttää väärään suuntaan, voi lopuksi jäädä tyhjä olo. Ovathan tavoitellut asiat vaivannäön arvoisia? Menestymisen takia voi joutua tekemään suuren määrän uhrauksia, joista myöhemmin saattaa katua. Esimerkiksi oman terveyden tai perheen uhraaminen työelämän vaatimusten takia voi kaduttaa. Uhrausten ja vaivannäön tasapaino onkin tärkeää; mistä olen valmis luopumaan saadakseni sen, mitä haluan?

Huom! Pohdin pitkään että käytänkö menestymistä ja onnellista elämää toistensa synonyymeinä. Korostan edelleenkin, että en käsittele menestyksellä ainoastaan “perinteistä” menestymistä: hyviä tuloja, korkeaa asemaa tai mielenkiintoisia työtehtäviä. Menestyminen on omannäköisen elämän elämistä, mutta onnellista elämää voi elää ilman sen suurempia omia pohdintojakin. Siksi päätin, että en käytä niitä rinnakkain.

4 Comments

    • Kiitos! Jatkan kyllä, monta postausta jo jonossa odottamassa julkaisua 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *