Päätin pääsiäisenä että haluan kehittyä kiipeilijänä ja mietin, että alkoholinkäytöstä nipistäminen on laiskalle helppoa. Eikä liikunnan lisäämisestä ikinä haittaa ole (kunhan vaan pitää sen tasapainossa levon kanssa). Miten sitten päätin muuttaa elämäntapojani käytännössä?
Huono itsetunto on yksi pirullisimpia matkakumppaneita, joita voi saada matkaansa. Se värittää sanat ja teot ja saa epäilemään tarkoitusperiä. Huono itsetunto saattaa estää tavoittelemasta unelmia ja elämästä sellaista elämää kuin oikeasti haluaisi.
Olen miettinyt paljon sitä, miten kulttuurissamme ihmiset ovat paljon yksin joko yksin-yksin tai sitten perhekunnittain yksin. Ongelmissa voi olla vaikeaa, kun ei ole ketään, joka toisi tilanteeseen suhteellisuutta, ja auttaisi molempia ymmärtämään toista. Että jos on jotain ongelmia, ei välttämättä ole “puolueetonta” tahoa, välittäjää, jonka puoleen kääntyä. Mielestäni myös terapeuttien suuri suosio kertoo tästä. Ei ole kylänvanhinta, pappia, shamaania tai muuta tahoa, joska kuuntelisi ihmisiä ja koittaisi sovitella näiden näkemyksiä yhteen.
