Olisimmeko onnellisia, jos kulttuurissamme olisi enemmän välittäjiä?

Olen miettinyt paljon sitä, miten kulttuurissamme ihmiset ovat paljon yksin joko yksin-yksin tai sitten perhekunnittain yksin. Ongelmissa voi olla vaikeaa, kun ei ole ketään, joka toisi tilanteeseen suhteellisuutta, ja auttaisi molempia ymmärtämään toista. Että jos on jotain ongelmia, ei välttämättä ole “puolueetonta” tahoa, välittäjää, jonka puoleen kääntyä. Mielestäni myös terapeuttien suuri suosio kertoo tästä. Ei ole kylänvanhinta, pappia, shamaania tai muuta tahoa, joska kuuntelisi ihmisiä ja koittaisi sovitella näiden näkemyksiä yhteen. Continue Reading